• Sisar Danuta (Magdalena) Pawlakin ihmeparantuminen
• Jan Kołodziejskin ihmeparantuminen
• Daniel Gajewskin hengen ihmeellinen pelastuminen

Taivaallinen suojelija - paikat

Äiti Ursulan kuoleman hetkestä alkaen monet hänen pyhyydestään vakuuttuneet ihmiset ovat pyytäneet häneltä apua eri huoliinsa ja ongelmiinsa. Kootut muistiinpanot todistavat, että monissa tapauksissa heidän rukouksensa on kuultu. Saamme koko ajan uusia tietoja armolahjoista, jotka on saatu äiti Ursulan esirukousten kautta.

Autuaaksi ja pyhäksi julistamisen laillinen prosessi vaatii, että kyseisen Jumalan palvelijan pyhyys voidaan todistaa selkeällä ihmeellä. Ihmeen tulee olla asiaankuuluvien asiantuntijoiden ja teologien huolellisesti tutkima.

Autuaaksi julistusprosessin yhteydessä kesäkuussa 1983 paavi Johannes Paavali II vahvisti kaksi ihmeparantumista - sisar Danuta Pawlakin ja Jan Kołodziejskin - jotka olivat tapahtuneet äiti Ursula Ledóchowskan esirukousten kautta.

Huhtikuun 23. päivänä 2002 Johannes Paavali II vahvisti Kirkon nimessä virallisesti autuaan Ursula Ledóchowskan väliintulon Daniel Gajowskin hengen pelastamisessa.
 

Sisar Danuta (Magdalena) Pawlakin ihmeparantuminen

 
Sisar Danuta (Magdalena) Pawlak, syntynyt 16.10.1914, harmaa ursuliinisisar, parani vuonna 1946 taudista, jonka diagnoosi oli "pancitopenia cum diathesi haemorrhagica thrombocytopenica" eli aplastinen anemia, johon liittyy taipumus verihiutaleiden vähyydestä johtuviin verenvuotoihin.

Tämä sairaus havaittiin hänessä ensi kerran vuonna 1938 hänen ollessaan 24-vuotias ja sairastettuaan flunssan. Sen ominaispiirteitä olivat toistuvat infektiohuiput ruumiin eri osissa samoin kuin toistuvat verenvuodot, joita kesti kaikkiaan 7 v ja 8 kk.

Näiden vuosien aikana sisar Danuta oli sairaalassa ainakin Szamotułyn, Poznanin, Varsovan ja Zakopanen kaupungeissa, eri erikoisosastoilla hellittämättömien nenä-, korva-, ien- ja virtsatieverenvuotojen, infektiosairauksien sekä vakavien reumaattisten ja korkeakuumeisten niveltulehdusten takia. Sairaalahoito sodanaikaisissa ja sodanjälkeisissä olosuhteissa antoi vain hetkellistä helpotusta vaivoihin. Joka kerta päästyään ulos sairaalasta hän oli edelleen lääkärien jatkuvassa tarkkailussa.

Marraskuussa 1944 sisar Danuta siirrettiin Varsovasta Zakopaneen täydellisen uupumuksen tilassa. Siellä kolme tunnettua asiantuntijaa hoiti häntä kotona, mutta ilman tulosta. Hänen tilansa oli hyvin vaikea verenvuotokohtausten takia. Niinpä hänet tammikuussa 1945 vietiin Zakopanen kaupunginsairaalaan, jossa häneen tuloksetta yritettiin käyttää erilaisia tuolloin saatavilla olleita hoitokeinoja. Heinäkuun 1. päivänä 1945 hänet kirjoitettiin ulos sairaalasta toivottomana tapauksena. Hänen elimistönsä oli niin heikentynyt, ettei hän kyennyt itsenäisesti tekemään mitään, esim. istumaan, nostamaan päätään tai syömään. Jo olemassa oleviin sairauksiin liittyivät uusina voimakkaat, usein muutamia tunteja kestäneet maksakoliikkikohtaukset ja tukehtumisvaaran aiheuttaneet nieluntakaiset paiseet (niitä oli mahdotonta poistaa kirurgisesti voimakkaiden verenvuotojen takia). Lääkärit ja koko hänen ympäristönsä olivat valmistautuneet hänen nopeaan menehtymiseensä.

Tässä toivottomassa tilanteessa sisaret päättivät 6.2.1946 aloittaa novenan Jeesuksen sydämelle äiti Ursula Ledóchowskan esirukousten kautta sisar Danutan paranemiseksi. Tästä ei kerrottu itselleen sairaalle, joka jäi rauhassa odottamaan kuolemaa.

Samaan aikaan, helmikuun 5. ja 6. päivän välisenä yönä, sisar Danuta näki unessa äiti Ursulan, joka kehotti rukoilemaan novenaa Jeesuksen sydämelle ja ennusti hänen sairautensa oireiden äkillisen, lopullisen katoamisen ja hänen voimiensa täydellisen palautumisen novenan viimeisenä päivänä.

Potilas, joka ei luonnostaan kiinnittänyt paljoa huomiota yliluonnollisiin ilmiöihin, yritti nukahtaa. Silloin hän kuuli äiti Ursulan äänen, joka käski hänen välittömästi kirjoittaa ylös unen sisältö. Kykenemättömänä äärimmäisen heikkoutensa takia toteuttamaan perustajan tahtoa hän kutsui sairaanhoitajan, joka kirjoitti muistiinpanot sanelusta.

Ennustus toteutui pienintä yksityiskohtaa myöten.

Novenan aikana, äiti Ursulan määritteleminä päivinä, katosivat äkkiä ja palautumatta verenvuodot, verenpurkaumat ja kivut vatsaontelossa. Novenan viimeisenä päivänä sisar Danuta sai täysin takaisin fyysiset voimansa.

Seuraavana aamuna, 15.2.1946, sisar Danuta nousi viideltä aamulla, järjesti huoneensa ja lähti kappeliin meditaatioon ja pyhään messuun.

Huolimatta uskosta ja luottamuksesta, jolla sisaret rukoilivat novenan, aiheutti sisar Danutan yllättävä ilmaantuminen kappelissa epätavallista hämmennystä; eihän hän ollut kuuteen kuukauteen kyennyt nostamaan päätään tyynystä. Hetkestä ei puuttunut kyyneliä eikä järkytystäkään.

Parantunut liittyi heti yhteisön elämään ja työhön kaikessa yksinkertaisuudessaan. Samana päivänä hän tarttui painavaan, käsin työnnettävään lattiankiillottimeen ja kiillotti kolmen huoneen lattiat siirrellen huonekaluja itsenäisesti. Hän sanoi: "Minun täytyy tarkistaa, olenko elossa vai onko tämä kaikki unta."

Viikon sisällä paranemisesta tehdyt verianalyysit osoittivat arvojen olevan kohdallaan. Paraneminen oli äkillinen, täydellinen ja pysyvä. Verenvuototaipumus ei palannut 37 vuoteen, ennen vuotta 1983. Veri- ja luuydinanalyysit eivät näyttäneet mitään poikkeamia normista.

Sisar Danuta Pawlak otti osaa äiti Ursula Ledóchowskan autuaaksi julistamisjuhlaan Poznanissa 20.6.1983. Autuaaksijulistusmessussa hän kantoi uhrilahjoja.

Hän kuoli 11.5.1996 Ożarów Mazowieckissa.
 

Jan Kołodziejskin ihmeparantuminen

Puuseppämestari Jan Kołodziejski (synt. 29.11.1897) joutui 21.5.1946 työtapaturman uhriksi. Rakentaessaan latoa Samarzewossa hän käytti työssään polttomoottorilla toimivaa sirkkeliä. Epähuomiossa hän laski kätensä täydessä vauhdissa olevalle terälle. Saha leikkasi hänen vasemman kyynärvartensa luuhun, lihaksiin ja jänteisiin aiheuttaen laajan ruhjehaavan. Pyzdryn kylän lääkäri antoi hänelle ensiavun (sitoi haavan ja asetti painesiteen) ja ilmoitti, että ellei potilaalle tehdä kirurgista toimenpidettä kahden tunnin kuluessa, on uhkana kyynärvarren amputointi.

Kulkuneuvon löytämisvaikeuksien takia Jan Kołodziejski pääsi Wrześnian sairaalaan vasta kymmenen tunnin kuluttua tapaturmasta (22.5. klo kaksi yöllä).

Sairaalan päivystäjä tri Cz.M. ja hänen assistenttinsa päättivät perusteellisten tutkimusten jälkeen amputoida kyynärvarren välittömästi, koska sen verenkierrossa oli häiriöitä, tunto kadonnut, sormet eivät liikkuneet ja kädessä oli kuolion oireita. Potilas ei suostunut. Lääkärit sitoivat siis haavan, poistivat luunsirut ja ompelivat jänteet yhteen kuitenkin varmoina siitä, että amputaatio olisi tehtävä mitä pikimmin. Potilaalle ei annettu mitään antibiootteja, koska sairaalassa ei ollut niitä, eikä hänestä myöskään otettu röntgenkuvia, koska kamera oli rikki.

Tuon kirurgisen toimenpiteen jälkeen potilaan tila huononi tunti tunnilta ja kriittisenä viidentenä päivänä onnettomuudesta (26.5.1946) kuume nousi 40 asteeseen ja alkoi esiintyä tärinää sekä erittäin voimakkaita kipuja ja käsivarsi turposi ja muuttui siniseksi. Illalla sairaalan päivystäjä päätti, että kyynärvarsi on seuraavana aamuna amputoitava, mihin Jan Kołodziejski itsekin tällä kertaa suostui. Potilas kärsi kovasti, koska hän oli varma, ettei elä seuraavaan aamuun.

Tässä dramaattisessa tilanteessa hänen luokseen tuli Gertruda Gąsiorowska, joka valvoi samassa potilashuoneessa vakavaan onnettomuuteen joutuneen miehensä äärellä. Myötätunnon ja toivon täyttämänä hän antoi sairaalle kirjan, jossa oli rukouksia Jeesuksen sydämelle sekä äiti Ursula Ledóchowskan kuvan sekä kehotti tätä pyytämään äiti Ursulan esirukouksia käsivarren parantumiseksi. Gertruda Gąsiorowska itsekin liittyi rukoukseen.

Sairas suuteli valokuvaa ja rukoili hartaasti pari - kolme tuntia. Lopuksi hän sanoi: "Herra Jumala, älköön tapahtuko minun tahtoni, vaan sinun, ja kaiken kärsimykseni uhraan syntieni sovitukseksi."

Samalla hetkellä kipu yhtäkkiä hellitti, turvotus ja sinisyys katosivat ja kyynärvarteen palasi tunto. Kołodziejski kohotti kätensä ja huudahti: "Oi Jeesus, rouva Gąsiorowska, käteni on terve!"

Seuraavana aamuna hän pukeutui itsenäisesti ja molempia käsiä käyttäen, lupaa kysymättä, ja meni kappeliin pyhään messuun kiittämään Jumalaa parantumisen armosta.

Ennen lääkärinkierrosta potilaalta mitattiin lämpö, joka oli normaali, vaikka edellisiltana kuumetta oli ollut 40 astetta. Lääkärit, joiden oli määrä amputoida käsi, olivat leikkaussalissa epätavallisen tosiasian edessä: käsi ei ollut turvoksissa, mätä oli kadonnut, haava parantunut, kuoliosta ei jälkeäkään, ihonväri normaali, käden ja sormien tunto ja liikkeet normaalit. He saattoivat vain poistaa aiemmin ommellut tikit.

Onnettomuudesta oli kulunut kuusi päivää. Potilas jäi vielä muutamaksi päiväksi sairaalaan tarkkailtavaksi. Niin lääkärit, hoitohenkilökunta kuin potilaatkin olivat syvästi hämmästyneitä tapauksesta, jota he nimittivät yksituumaisesti ihmeeksi.

Kesäkuun 3. päivänä 1946 Jan Kołodziejski lähetettiin sairaalasta kotiin täysin parantuneena. Kaksi päivää myöhemmin hän lähti polkupyörällä Samarzewoon jatkamaan tapaturman keskeyttämää työtään.

Hän jatkoi puusepän raskaassa ammatissa käyttäen sujuvasti molempia käsiään ilman mitään häiriötä, vaikkakin vuonna 1967 ja myöhemmin otetuissa röntgenkuvissa näkyy uurre kohdassa, jossa saha leikkasi vasemman kyynärvarren luun. Asiantuntijoiden mukaan vasemman käden näppäryys oli sama kuin ennen onnettomuutta. Parantuminen todettiin äkilliseksi, täydelliseksi ja lopulliseksi.

Jan Kołodziejski osallistui äiti Ursula Ledóchowskan autuaaksijulistamisjuhlallisuuksiin Poznanissa 20.6.1983. Beatifikaatiomessussa hän toi uhrilahjanaan autuaan Ursulan kuvan. Hän kuoli 3.5.1987 ja hänet on haudattu Licheniin.
 
 

Daniel Gajewskin hengen ihmeellinen pelastuminen

Daniel Gajewski (synt. Koszalinissa 15.11.1982), joka vanhempiensa kanssa  asui Koszalinissa, oli kesällä 1996 viettämässä lomaa Kuolemantuskassa olevan Jeesuksen sydämen ursuliinisisarten talossa Ożarów Mazowieckissa Varsovan lähellä. Siellä hän 2.8.1996 pelastui ihmeellisellä tavalla kuolemasta 220 V jännitteisen sähkövirran iskemänä.

Onnettomuus sattui noin klo 15, kun Daniel oli niittämässä ruohoa talon edessä olevasta puutarhasta sähköisellä ruohonleikkurilla. Ruoho oli kosteaa, koska yöllä oli ollut ukonilma ja vielä aamullakin satoi vettä. Leikkuri oli kytketty verkkoon (töpseli kappelissa) kahden jatkojohdon avulla, joista toinen turvallisuusmääräysten vastaisesti oli molemmista päistään kiinnitetty pultein. Kun Daniel irrotti toisistaan leikkurin töpseliin yhdistäviä jatkojohtoja, häneen johtui sähkövirta. Kukaan ei huomannut tapaturmaa. Sisaretkaan eivät kuulleet pojan huutoa, koska puutarhaa erottaa lopusta pihasta ja talousrakennuksista varsin korkea muuri. Yksi sisar oli talon toisessa päässä, toinen kaukana puutarhassa. Kun Daniel jo oli menettämässä voimansa ja tunsi kuoleman lähestyvän, hän huomasi talosta tulevan ursuliinipukuun pukeutuneen hahmon, joka irrotti hänet virtalähteestä. Hänen kasvojaan Daniel ei nähnyt. Hahmo katosi pian sen jälkeen.

Vielä šokissa Daniel vaivoin raahautui kappeliin kiittämään pelastumisestaan. Hänen magnetofoninauhalle 2.12.1997 rekisteröidyn selostuksensa perusteella tapahtumien jatko kulki tähän tapaan: ”Menin tabernaakkelin luo, syleilin sitä, suutelin, aloin laulaa, huutaa, kiittää. Kun lakkasin pitämästä kiinni tabernaakkelista (…) katsahdin tietyn kunnioituksen ja pelon vallassa autuaan Ursulan reliikkiä.”

Silloin kappeliin tuli sisar, joka oli työskennellyt talon toisessa osassa. Kappelista kuuluvien outojen äänten hälyttämänä hän tuli sinne ja näki Danielin verissään ja käsi palaneena. Hän oli sillä hetkellä ainut nuorempi sisar koko talon alueella. Poika ajatteli ensin, että juuri tuo sisar oli auttanut häntä.
Tapaturman jälkeen Daniel vietiin Dziekanów Leśnyyn lääninsairaalan lastenkirurgian osastolle saamaan hoitoa sähkövirran aiheuttamiin palohaavoihinsa – kolmannen asteen palohaavaan oikean käden keskisormessa sekä toisen asteen palohaavaan oikean käden nimettömässä ja vahingoittuneeseen oikean käden keskisormen koukistajalihaksen jänteeseen.
Asiantuntijat, joilta pyydettiin teknistä arviota tapahtumista, totesivat jatkojohdon vääränlaisen kiinnityksen aiheuttaneen välittömän hengenvaaran 220 V jännitteisen sähkövirran muodossa. He totesivat myös pelastumisen sellaisesta tilanteesta olevan tajunnan osittaisen menettämisen yhteydessä äärimmäisen epätodennäköistä ilman ulkopuolisen henkilön väliintuloa.
Samaan aikaan kävi selville, ettei yksikään talon alueella oleskelleista sisarista tiennyt mitään onnettomuudesta ennen kuin eräs heistä löysi Danielin kappelista. Kukaan sisarista ei siis voinut auttaa poikaa irrottautumaan virtalähteestä.
Danielin perhe vakuuttui pian siitä, että pojan pelastuminen on autuaan Ursula Ledóchowskan ihmeellisen väliintulon ansiota. Autuaan Ursulan kultti on pojan perheessä ollut poikkeuksellisen elävää hänen syntymästään asti.

Hiippakuntatason tutkimusten valmistuttua todistajien ja asiantuntijoiden lausunnot esitettiin Pyhäksijulistamisasioiden Kongregaatiolle, joka kuultuaan omia asiantuntijoitaan vahvisti autuaan Ursulan ihmeellisen väliintulon Daniel Gajewskin hengen pelastamisessa autenttiseksi.

Hyvät äiti Urszula Ledóchowskan ja sisarkuntamme ystävät,

Sisaret ja veljet,

Muutaman viikon kuluttua Johannes Paavali II korottaa pyhien joukkoon äiti Urszula Ledóchowskan, Kuolemantuskassa olevan Jeesuksen sydämen ursuliinisisarten sääntökunnan perustajan. Pyhäksi julistamisjuhlallisuuksia vietetään Roomassa 18.5.2003. Tämä suuri ja riemullinen tapahtuma muodostuu osaksi Puolan paikalliskirkon kiitosta pyhän isän, historian ensimmäisen slaavilaisen ja puolalaisen paavin, 25-vuotisesta pontifikaatista. Se on myös paavin syntymäpäivä.

Haluamme jakaa tämä ilomme myös Teidän kanssanne, rakkaat ystävämme, perheenjäsenemme, sisaremme ja veljemme. Samalla meillä on tilaisuus pohtia hetki yhdessä tämän pyhäksi julistamisen merkitystä. Epäilemättä monikin meistä kyselee tällaisessa tilanteessa sitä, minkä viestin voi nykyajan ihmiselle tuoda tämä tuleva pyhä, vaatimaton, harmaa sääntökuntasisar, joka meidän tavallamme eli vaikeita aikoja. Mitä voimme häneltä oppia? Miten hän voi tuoda apunsa usein hankalaan jokapäiväiseen elämäämme?

Hän eli vuosisatojen ja aikakausien vaihteessa (1865 - 1939). Euroopan historian kartta muuttui hänen silmiensä edessä. Aikaisemmat keisarikunnat kaatuivat ja esiin nousi uusi poliittinen, yhteiskunnallinen ja kulttuurinen järjestelmä. Itsenäinen Puola syntyi uudelleen. Maailmassa tapahtuvat muutokset toivat paljon toivoa, mutta myös huolta. Mielelleen ja sydämelleen tyypillisellä tarkkaavaisuudella äiti Ursula Ledóchowska havaitsi tämän Euroopan ja maailman hengellisen tilan. Hän teki siitä oikean diagnoosin ja osoitti elämällään tien ulos kulttuurin ja yhteiskunnan kriisistä.

Hän kirjoitti 1930 -luvulla: Tänään, kun maailma pakanallistuu yhä enemmän, kun materialismi yhä enemmän erottaa sieluja Jumalasta, kun erilaiset väärät filosofiat pyrkivät peittämään meiltä jumalallisen totuuden pilkaten sitä, mikä meille on pyhintä - uskoamme, on meidän kiinnitettävä katseemme pyhien elämään. Erityisesti katsokaamme niitä pyhiä, jotka elivät meidän laillamme, joiden elämä ei eronnut meidän elämästämme millään ennenkuulumattomalla tavalla, jotka täyttivät - ja tämä on heidän pyhyytensä ominaisuus - mitä tavallisimpia pieniä velvollisuuksia epätavallisella tavalla rakastaen, yliluonnollisella innolla. Ja siksi: Me tarvitsemme pyhiä, jotta he, kuten ammoinkin, anoisivat valon ja armon eksyville, anteeksiannon syvyyksistä laupeutta huutaville. He ovat ihmisiä, jotka palavin sydämin, epätavallisen rakkauden innoittamina ovat sitoutuneet perheeseensä, työhönsä, yhteiskunnalliseen ja poliittiseen elämään ja kykenevät muuttamaan maailman. Sellaisia ihmisiä on tarvittu aina, heitä tarvitaan kovasti tänäänkin.

Äiti Ursula piti ihmisen kasvatusta, hänen kaikinpuolista kehittämistään, tärkeimpänä toimintana ihmisten, maailman ja Kirkon hyväksi. Puheessaan opettajille hän sanoi: Meillä on kasvatustyössä kahdenlainen tehtävä: ensinnäkin kasvattaa lapsia Jumalalle, taivaalliselle isänmaallemme, ja toiseksi kasvattaa lapsia yhteiskunnalle, maalliselle isänmaallemme. Hän oli lahjakas opettaja ja kasvattaja. Hän rakasti lapsia ja nuoria ja toivoi heidän todellista parastaan. Hän etsi tapoja ja menetelmiä kasvattaakseen kaikin tavoin kypsiä ihmisiä, jotka kykenevät ottamaan vastuun itsestään ja heidän haltuunsa uskotuista ihmisistä.

Samanaikaisesti hän ymmärsi, mikä korvaamaton rooli perheellä on kasvatuksessa. Hän itse kasvoi perheessä, jossa hän sai paljon lämpöä ja viisasta, vaativaa rakkautta, lukuisan sisarusparven keskellä, perheessä, joka oli vahva Jumalassa. Erityinen rooli hänen perheessään oli äidillä: hän oli hyvä, rakastava, hurskas nainen, joka piti tarkkaa huolta siitä, että - kuten hän kirjoitti päiväkirjassaan - saisi siirrettyä lapsiin uskon periaatteet. Jos onnistun siinä, voin rauhassa sulkea silmäni. Näin varmaan äidistään ajatteli Ursulakin, kun hän kerran sanoi katolisille naisille: pyhän äidin sylissä kasvavat hurskaat papit, urheat valtion virkamiehet, sankarilliset isänmaan puolustajat. Meidän aikanamme tarvitaan niin kovasti hyviä, rakastavia perheitä, viisaita ja vastuullisia vanhempia, isiä ja äitejä, kasvattajia, katekeettoja ja opettajia. Nuorille ovat kovin tarpeen ympäristöt, joissa he tuntevat rakkautta ja hyväksyntää, jossa he saavat hyvää ohjausta, viisaita ystäviä ja oppaita kypsän elämän tielle.

Tänään, kun koko maailma on ihmiselämän tarkoituksen ja päämäärän vääränlaisen ymmärtämisen aiheuttamassa kriisissä ja siitä aiheutuvassa kasvatuksellisessa kriisissä, on äiti Ursulan erityisen arvokkaana ja pysyvänä panoksena hänen kasvatustoimintansa esimerkki. Tämä toiminta ei koskenut vain lapsia ja nuoria, vaan myös kasvattajia, opettajia ja katekeettoja. Tärkeä on myös hänen kristillinen, dynaaminen ja positiivinen kasvatusmenetelmänsä, jonka perusperiaate on, että kasvatus on tärkeintä evankelioimistyötä.

Me elämme maailmassa, joka on usein kaaoksen, väkivallan, rauhattomuuden sekä ilon ja tasapainon puutteen ahdistama. Meidän on vaikea uskoa tai luottaa kehenkään… Äiti Ursula kirjoitti: Annan tässä teille apostolaatin, joka ei vaadi teiltä suurta kieltäymystä tai vaivoja, sellaisen, joka erityisesti nyt meidän aikoinamme on hyvin tarpeellinen ja tehokas, nimittäin hymyn apostolaatin. Hymy karkottaa sieluun kertyneet pilvet. Hymy hyväntuulisilla kasvoilla kertoo Jumalaan liittyneen sielun sisäisestä autuudesta. Hymy kasvoillasi sallii lähestyä sinua pelkäämättä, pyytää sinulta jotain tai kysyä. Monesti hymy voi masentuneeseen sieluun vuodattaa uuden elämän, toivon, että paremmat ajat odottavat, että Jumala on valveilla. Hymy on usein se tähti, joka osoittaa, että tuolla ylhäällä sykkii Isän sydän aina valmiina armahtamaan ihmisiä heidän kurjuudessaan. Jumala on varannut itselleen oikeuden tehdä ihmisistä pyhiä ristin kautta. Meille hän on antanut tehtävän auttaa toisia heidän tuskallisessa vaelluksessaan ristin tiellä jakamalla ympärillemme pieniä onnen ja ilon säteitä. Me voimme tehdä sen usein, antaa toisille rakkauden ja hyvyyden hymyjä, hymyjä, jotka kertovat Jumalan rakkaudesta ja hyvyydestä. Tarvitsemme tänään kovasti hyvää tuulta niin itsellemme kuin lahjaksi muille; hyvää tuulta, joka tietää, että viime kädessä tämän päivämme ja huomisemme Herra on Jumala.

Eräässä kirjeistään sääntökunnallemme Johannes Paavali II sanoi äiti Ursulasta: Autuas Ursula Ledóchowska oli omana aikanaan uuden evankelioinnin apostoli, joka antoi elämällään ja toiminnallaan todistuksen siitä, kuinka evankelinen rakkaus on aina ajankohtaista, luovaa ja tehokasta.

Olkoon äiti Ursulan pyhäksi julistaminen meille kutsu itsemme, perheidemme, työpaikkojemme, isänmaamme ja koko Euroopan uuteen evankeliointiin. Kehotamme sydämellisesti teitä tutustumaan tähän uuteen pyhään, kääntymään hänen puoleensa kaikissa tarpeissa. Kutsumme teitä myös osallistumaan pyhäksi julistamiseen Roomassa, ja jos se on mahdotonta, niin hengelliseen yhteyteen kanssamme kiitoksena maailman ja koko Kirkon uudessa pyhässä saamasta lahjasta.

Pyhät ovat ystäviämme - kirjoitti äiti Ursula kerran - he ymmärtävät huolemme ja rukoilevat puolestamme Jumalan valtaistuimen edessä. Kannamme sydämellisesti teidät kaikki, rakkaat ystävämme, äiti Ursulan esirukousten saattelemana Jumalan valtaistuimen eteen. Anokoon hän teille ne armolahjat, joita itse kukin teistä, perheenne, ystävänne ja sydämessänne kantamanne ihmiset tarvitsevat. Samanaikaisesti pyydämme esirukousta meidän, tulevan pyhän hengellisten tyttärien, puolesta, että hänen pyhäksi julistamisensa olisi meille kutsu elää entistä täydemmin perustajamme meille antamien ohjeiden ja esimerkin mukaan.

Sydämellisin terveisin, kunnioittaen ja rukouksin,
 

äiti Jolanta Olech - ylisisar
yhdessä Kuolemantuskassa olevan Jeesuksen sydämen ursuliinisisarten kanssa

• Poznanin arkkihiippakunta (yksi suojelijoista - 1997)
• Kouvolan seurakunta (1985)
• Poznanin arkkihiippakunnan Caritas (1997)
• Puolan Maaseudun Seuran (1997)
• Saattohoito- ja kivunlievitysyhdistys "Hospicjum Płockie" (1992), ja lisäksi vuodesta 1997 Płockin kaupungin saattohoitokoti
• Saattohoitokoti Torunissa, ul. Św. Józefa 32/35 (1993)
• Sydän- ja keuhkosairauksien keskukset Kowanówekissa ja Poznanissa (1991)
• Karitatiivinen yhdistys Bydgoszczissa Marttyyrien Jumalanäidin kirkon yhteydessä (1993)
• Karitatiivinen yhteisö Szczecinissä p. evankelista Johanneksen seurakunnassa (1994)
• Yksinäisen äidin talo Parczewissa (1996)
• Lastensuojeluyhdistys Świnoujściessa, Pl. Słowiański 9 (1994)
• Yhteiskunnallinen keskus Kurytyba-Uberabassa
• Vanhustenklubi "Urok Jesieni" Poznanissa pyhän Stanislaus Kostkan seurakunnassa (1995)
• Katolinen yhteiskuntatieteen keskus Lipnica Murowanassa (1997)
• Ursuliinien yksityinen hotelli- ja ravintolakoulu Pniewyssä (1990)
• Ala-aste nr. 1 Poznanissa (1994)
• Peruskoulu Czarny Bórissa Vilnan lähellä (Liettua)
• Päiväkoti Pniewyssä
• Päiväkoti Sieradzissa
• Turvakoti Ożarów Mazowieckissä
• Lastenkoti Otorówissa
• Opiskelija-asuntola Łódzissa (1994)
• Emmaus-yhteisö (1978)
• Fraternité Séculiere Ursuline (Ranska 1979)
• "Promyki Słoneczne" - lastenkuoro (1988)
• Autuaan Ursulan ystävät –kerho Pniewyssä (1997)
• Seurakunnan kirjasto Varsovan Jelonkissa
• Trzebielin mariaaninen sodaliteetti
• Rukousyhteisö Szamotułyssa (1992)
• Eläkeläisyhdistys "Złoty Wiek" Dominowossa (2000)
• Wrześnian lääkärit ja farmaseutit (2000)
• Kerhotalo Augustówin Zarzeczessa (2000)

Partiolippukunta Poznanissa p. Luukkaan seurakunnassa (osiedle Rusa)