Rakkaimmat lapseni, te tiedätte, kuinka paljon rakastan teitä ja kuinka lähellä sydäntäni sielujenne hyvä on. Haluaisin jättää teille rakastavasta äidinsydämestäni kumpuavat neuvot, jotta ne auttaisivat teitä pysymään tiellä, jonka Jumala itse on tapahtumin osoittanut meille ja sisarkunnallemme.

En kai ole nöyryyttä vailla, kun kirjoittamalla tämän testamentin tunnun jäljittelevän äitiämme ja perustajaamme, pyhää Angela Mericiä? Tällainen pelko on vaivannut minuakin, mutta rakkaus teitä kohtaan on voittanut pelon. Yhä uudelleen on mieleeni palannut ajatus jättää teille neuvoni ja toiveeni testamentissani -Jumalan nimissä minä siis olen tähän ryhtynyt. Tiedän, lapseni, että näillä hieman rakastamannekin vanhan äitinne sanoilla on oleva teille merkityksensä. Ehkä ne auttavat joitakuita teistä pyrkimään hyvään ja vaikka ne vain yhteenkin sieluun sytyttäisivät rakkauden kipinän Jumalaa kohtaan, niin jo se on minulle onni. Joka tapauksessa kirjoitan parhain mahdollisin aikein puhtaimmasta rakkaudesta Jumalaa ja teitä kohtaan, lapseni - sillä luotan siihen, että Jumala ottaa vastaan hyvät aikeeni ja siunaa työni.

Jumala olkoon teidän kanssanne, rakkaat lapseni. Jokaista teistä syleilen ja painan sydäntäni vasten, jokaista teistä rakastan, jokaiselta teistä pyydän anteeksi mielipahaa, jota ehkä heikon luontoni vuoksi olen teille tuottanut; huonoa esimerkkiä, jota olen teille monasti antanut; käyttäytymistäni, joka ei ehkä aina ole vastannut sitä mitä teille puhuin ja nyt kirjoitan. Nöyrästi pyydän teitä antamaan anteeksi tämän kaiken sen suuren äidinrakkauden takia, jolla teitä rakastan ja josta johtuu - vaikka itse olen varsin epätäydellinen - haluni nähdä teidät pyhinä ja täydellisinä. Hyvittäkää Herralle pyhyydellänne ja hyveellänne minun pyhyyden ja hyveiden puutteeni. Rakkaimmat lapseni, näin te lisäätte Jumalan kunniaa ja lyhennätte vanhan äitinne kiirastulta; haluaisin jo pian päästä Herran Jeesuksen luo.

Jääkää hyvästi, lapseni: en lakkaa rukoilemasta puolestanne ja Jeesuksen sydämessä jään läheiseen yhteyteen kaikkien teidän kanssanne. Vanha äitinne rukoilee uupumatta teidän puolestanne; teidän itsenne puolesta, jotta meidät kaikki yhdessä liitettäisiin toisiimme taivaassa Jeesuksen ja Marian jalkojen juuressa; sisarkuntamme puolesta, jotta se kasvaisi ja saisi työskennellä yksin Jumalan suuremmaksi kunniaksi ja sielujen hyväksi.

Olkoon teillä rohkeutta ja luottamusta, rakkaimmat lapseni! Vaikka ruumiini olisi haudassa, ovat sydämeni ja sieluni teidän kanssanne rakastaen ja siunaten. Kulkekaa rohkeasti hyveen tietä!

Sursum corda!

Olkaa luottavaiset!

Jeesuksen sydän olkoon meidän kanssamme, Jumalan sydämessä olemme aina yhdessä!
 

I PYYNTÖ

Jeesuksen pyhä sydän
 Lapseni, ensimmäinen ja palavin pyyntöni teille on, että rakastaisitte yhä palavammin Jeesuksen jumalallista sydäntä ja tekisitte sen Marian tahrattoman sydämen kautta.

Jumala on käyttänyt välineenään minua kurjaa, jotta hän voisi kutsua eloon uuden nuoren oksan ursuliinien sisarkunnan vanhasta rungosta - tämän nuorimman ja heikoimman oksan, joka kuitenkin kuuluu yksinomaan Jeesuksen suloisimmalle sydämelle. Tämänkin takia, lapseni, meidän perimmäisimpänä tehtävänämme on rakastaa kaikin voimin tätä Jeesuksen jumalallista sydäntä. Rakastakaamme tätä jumalallista sydäntä, tulkoon elämästämme lakkaamattoman rakkauden osoitus Jeesuksen pyhälle sydämelle. Jotta voisitte rakastaa - pyytäkää tätä rakkautta. Tulkoon usein toistuvaksi ja palavaksi rakkauden osoitukseksenne tämä rukous [anerukous (300 päivää)]: "Jeesuksen jumalallinen sydän, me pyydämme sinua hartaasti, suo meidän rakastaa Sinua yhä enemmän ja enemmän!"

Pyytäkää itsellenne ja sisarillenne tätä polttavaa, palavaa rakkautta Jeesuksen suloista sydäntä kohtaan. Olkoon ajatuksissanne ensimmäisenä rakkaus jumalallista sydäntä kohtaan, jotta ne aina uudelleen suuntautuisivat pyhää sydäntä kohti. Olkoon ajatustenne mieluisimpana aiheena Jeesuksen jumalallinen sydän.

Synnyttäköön tämä rakkaus sydämissänne sellaisen horjumattoman luottamuksen Jeesuksen sydämen hyvyyteen ja sellaisen luottamuksen varmuuden, joka syvästi vakuuttuneena ja täydellisessä rauhassa odottaa saavansa kaiken hyvän Jeesuksen pyhimmältä sydämeltä! Tapahtukoon hänen tahtonsa - pysykää aina autuaallisessa luottamuksessa siihen, että Jeesuksen sydän johdattaa teidät hyvälle tielle, vaikka se tie olisi ohdakkeinenkin. Älkää siis koskaan menettäkö Jeesuksen sydämessä lepäävää autuasta rauhaanne älkääkä horjumatonta luottamustanne siihen, että kaikki muuttuu hyväksi, koska Jeesuksen sydän ohjaa kaikkea tahtonsa mukaan.

Tämä horjumaton ja rauhallinen lapsen luottamus on yksi kaikkein suurimmista rakkauden osoituksista, jonka voimme antaa Jeesukselle. Luottakaa, lapseni, luottakaa, vaikka elämän näkymät olisivat synkkiä kuin yö, luottakaa! Herra Jeesus, Jeesuksen sydän, on voittanut maailman ja sen koko onnettomuuden ja kurjuuden. "Älä pelkää, pieni laumani. Teidän Isänne on päättänyt antaa teille valtakunnan." Jumalallisen sydämen valtakunta on teidän osanne, joten pyrkikää te vain laajentamaan tätä valtakuntaa, tätä Jeesuksen Sydämen valtaa ihmisten joukossa, älkääkä murehtiko lopusta - kaiken Jeesuksen sydän antaa teille, kaiken mitä te pelastuaksenne tarvitsette - ja muuta ette tarvitsekaan! Anna meille, Herra, yhä enemmän rakkautta - siinä on meille kyllin!

Jos haluatte todella rakastaa Jeesuksen sydäntä niin, että rakkautenne olisi lohtuna Kristukselle, rakastakaa sitä pyhimmän Neitsyen, meitä kirkkailla säteillään Jumalan aurinkoon, Jeesuksen suloisimman sydämen luo johdattavan merentähtemme tahrattoman sydämen kautta. Kun sydämeenne hiipivät kylmyys ja pimeys, kääntäkää katseenne tähteämme kohti, painautukaa hänen tahratonta sydäntänsä vasten ja pyytäkää Äitiämme Neitsyt Mariaa valollaan valaisemaan pimeytenne ja lämmöllään lämmittämään sydämenne, jotta oppisitte yhä paremmin ja paremmin rakastamaan Jeesuksemme jumalallista sydäntä!

Ja lopuksi: osoittakaa rakkauttanne suloisimmalle sydämelle seuraamalla hänen hyveitään uskollisina ja kestävinä. Jäljittelemällä jumalallisen sydämen hyveitä teistä tulee Jeesuksen uskollisia palvelijattaria, häntä yli kaiken rakastavia palvelijattaria.

Seuraavissa pyynnöissäni, lapseni, haluan asettaa silmienne eteen jumalallisen sydämen hyveet ja samalla pyytää: lapseni, jäljitelkää rohkeasti Jeesuksen jumalallisen sydämen hyveitä - siinä on rakkautenne, elämänne, pyhyytenne ja ikuinen kirkkautenne!
 

II PYYNTÖ

Nöyryys

Rakkaimmat lapseni, katselkaa lakkaamatta jumalallisen sydämen nöyryyttä ja seuratkaa sitä. Olemmehan Jeesuksen sydämen lapsia, ja siksi meidän on ennen muuta jäljiteltävä Jumalan sydämen rakkainta hyvettä, nöyryyttä. Meidän vähäosaisen kansan palvelijattarien on siis tultava pieniksi, kovin pieniksi, jotta saisimme temmattua tämän kansan mukaamme ja meidän kauttamme Jumalan luo. Toistakaa joka päivä, eikä pelkästään huulillanne, vaan koko sydämellänne ja kaipuunne koko voimalla: Tee meistä pieniä. [niin kuin tuo maassa luikerteleva matonen, jonka päälle lapsen jalka pelotta astuu.]

Halutkaa olla pieniä - ei vain tunteissa, koska tunne pettää usein meidät itsemmekin, vaan elämässä ja teoissa, koska teoissa on totuus. Halutkaa olla nöyriä ja pieniä, koska - muistakaa se - nöyryys on kaikkien hyveiden alku ja juuri. Hyve, joka ei kasva tästä juuresta, ei ole hyve, vaikka ihmiset sitä sellaisena pitäisivätkin.

Olkaa siis vakuuttuneita omasta kurjuudestanne ja mitättömyydestänne - ei vain tunteissanne ja sanoissanne, vaan myös teoissanne. [Älkää pelkästään sanoko olevanne maan matosia, vaan myös toimikaa kuin olisitte niitä.] Ennen kaikkea älkää siis koskaan loukkaantuko kenellekään eikä mistään. Nöyrä ihminen ei voi eikä osaa loukkaantua, koska hän uskoo ansaitsevansa kaiken halveksunnan ja kurituksen ja ajattelee pikemminkin, että kaikki kohtelevat häntä liian hyvin. Loukkaantumisen sijaan tulee siis kiittää kaikesta. Lapseni, älkää olko herkkiä loukkaantumaan, vaan hylätkää kiusauksena kaikki sellaiset ajatukset, että teille tehtäisiin vääryyttä, teitä ylenkatsottaisiin, solvattaisiin tai unohdettaisiin - näin kuiskuttelee saatana, joka haluaa viedä teiltä nöyrille sieluille kuuluvan pyhän rauhan. Ja vaikka teitä kohdeltaisiin kuinka huonosti, sanokaa itsellenne, että tämäkin on vielä liian hyvää, koska olette ansainneet vain helvetin. Kiittäkää kaikesta, mutta älkää koskaan, rakkaat lapseni, antako valtaa loukkaantumiselle!

Edelleen - muistakaa, että nöyrä ihminen ottaa mieluusti vastaan kaikki hänelle tehdyt huomautukset. Hän ei selittele, vaikka annettu huomautus olisi aiheetonkin. Nöyrä ihminen uskoo toisten näkevän paremmin kuin hän itse, ja pyrkii vain saamaan hyödyn kohtaamastaan arvostelusta.

Nöyrä ihminen ei puhu itsestään hyvää eikä pahaa. Pyrkikää kätkemään oma minänne vaikenemalla.

Taistelkaa viimeiseen asti kunnianhimoa vastaan, koska se on sääntökuntalaisen tuhon alku. Kunnianhimon myötä syntyvät kauheat ihmismielen sairaudet viha ja kateus, jotka tappavat sisäisen elämän. Yhtä kunniaa voitte tavoitella - sitä, ettette olisi mitään ja että kulkisitte tämän maailman läpi kuin teitä ei olisi ollutkaan. Iloitkaa, kun muitten työt luonnistavat, kun heitä arvostetaan enemmän kuin teitä, kun heitä käytetään tärkeämpiin tehtäviin ja korkeampiin virkoihin. Pysykää rauhallisina omassa nurkassanne. Muistakaa mitä sanoo Kristuksen seuraamisesta: "Jos pääset täyteen itsesi halveksimiseen, tiedä saavasi silloin nauttia ylenpalttista rauhaa." Voi mikä rauha asuukaan nöyrässä sydämessä!

Varokaa ylimielisyyttä, joka aina haluaa olla oikeassa ja aina tyrkyttää toisille omaa mielipidettään. Mitä haittaa sinulle on siitä, että annat toiselle periksi - ellet sitten periksi antamalla johdata itseäsi tai toisia syntiin. Taivu mielelläsi toisten tahtoon, jos se vain on mahdollista. "Antakaa periksi toinen toisellenne" - sanovat meille Konstituutiomme. Tässä on syvällinen nöyryys. Halu antaa periksi kaikille - se on todiste todellisesta nöyryydestä, joka pitää itseänsä alimpana ja pienimpänä.

Lapseni, älkää koskaan tavoitelko korkeita virkoja. Ottakaa ne nöyrinä vastaan, jos Jumala teidät niihin kutsuu, mutta älkää halutko niitä ja iloitkaa, jos toiset, nuoremmat niihin kutsutaan. Suostukaa mieluusti myös nuorempien ylisisarten alaisuuteen ja osoittakaa heille samanlaista kunnioitusta kuin osoititte ylisisarellenne noviisiaikana.

Rakkaimmat lapseni, olkaa nöyriä älkääkä etsikö kiitosta ja tunnustusta - mitä vähemmän kiitosta ja tunnustusta saatte ihmisiltä, sitä suuremmalla kunnialla Jumala ympäröi teidät taivaassa.

Lapseni, halutkaa olla pieniä, oikein pieniä, koska viimeinen sija on turvallisin. Oppikaa jumalalliselta sydämeltä, joka on sävyisä ja nöyrä. Olkaa hiljaisia ei pelkästään sisäisesti, vaan myös ulkonaisesti. Älkää pitäkö suurta ääntä - puhukaa hiljaa, kulkekaa hiljaa ja työskennelkää hiljaa. Meteli johtuu aina tiedostamattomasta halustamme kuuluttaa kaikille: Tässä olen minä.

Lapseni, pyydän teitä hartaasti, olkaa hiljaisia ja nöyriä, niin Jumala on kanssanne. Silloin jumalallinen sydän antaa varmasti työllenne siunauksen ja pyhä rakkaus yhdistää teidät.

Lapseni, olkaa sävyisiä ja nöyriä - nöyryys on Jeesuksen sydämen ursuliinisisaren luontainen perushyve. Hartaasti pyydän teitä, lapseni, olkaa nöyrät!
 

III PYYNTÖ

Sisarellinen rakkaus

       Asetettuaan pyhimmän Sakramentin Vapahtajamme sanoi apostoleilleen ja samalla meille: "Minä annan teille uuden käskyn: rakastakaa toisianne, niin kuin minä olen rakastanut teitä. Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne."

Lapseni, tämä on vanhan äitinne harras pyyntö: mietiskelkää usein näitä sanoja, jotta eläisitte niiden mukaan ja rakastaisitte toisianne. Jos olette sävyisiä ja nöyriä kuin jumalallinen sydän, ette kohtaa mitään vaikeuksia täyttäessänne tätä rakkauden käskyä. Katselkaa tarkkaan tätä ihmeellistä rakkauden esikuvaa, jonka Herra Jeesus on meille antanut; niin kuin hän on meitä rakastanut, niin myös te rakastakaa toisianne. Mietiskelkää, kuinka Herra Jeesus meitä rakasti ja millaiset ovat hänen meitä kohtaan osoittamansa rakkauden ominaisuudet: rajaton hyvyys ja kuuliaisuus kuolemaan asti, ristinkuolemaan asti.

Siis hyvyys - hyvyys apostoleja kohtaan, häntä ympäröiviä ihmisjoukkoja kohtaan, hänen hyväilyjään kaipaavia lapsia kohtaan, syntisiä ja teloittajiaankin kohtaan. Hyvyys loistaa tavasta, jolla hän puhuu heille, kestää heidän heikkoutensa, auttaa, tukee, parantaa, antaa anteeksi. Entä meistä…

Olkaa hyviä, lapseni - ja rakastettavia kaikkia kohtaan. Tervehtikää toisianne aina sydämellisesti, rakastavasti hymyillen ja hyvä sana huulillanne. Iloitkaa, kun voitte tehdä toisille palveluksen, vaikka se aiheuttaisi teille työtä ja vaivaa. Ette tiedäkään miten paljon onnea saatatte antaa pelkällä rakastavalla hymyllä tai pienellä hyvällä sanalla! Älkää tuomitko toisia - ja jos ette voikaan puolustaa itse tekoa, niin älkää koskaan tuomitko tarkoitusperää, jonka vain Jumala voi arvioida. Katsokaa toisianne rakkauden kirkkain silmin, niin näette sisarenne hyvässä valossa.

Muistakaa kaksi asiaa: hyvyys osaa kiittää sydämellisesti kaikkein pienimmästäkin asiasta ja ottaa vastaan tarpeettomatkin palvelukset sydämellisesti ja kiittäen.

Eläkää aina sovussa kaikkien kanssa. Varjelkoon Jumala, ettei keskuudessanne koskaan olisi riitaa. Antakaa mieluusti periksi toisille, että sopu säilyisi. Olkaa enemmän kuin vain hyviä - omistautukaa täysin toisille ja olkaa valmiit Herran Jeesuksen tavoin vuodattamaan verenne muiden hyväksi.

Lapseni, Herra Jeesus uhrasi meille elämänsä. Emmekö me kykene uhraamaan sisarissamme läsnä olevalle Jeesukselle mukavuudenhaluamme, mielihyväämme ja mieltymyksiämme? Pitäkää aina ensin huoli toisista, heidän hyvästä olostaan ja mukavuudestaan, ja vasta sitten ajatelkaa itseänne, tai paras olisi, jos unohtaisitte itsenne kokonaan. Eläkää kuten Jeesus toisten onnea varten ja samalla kannustakaa itseänne ajatellen hänen sanojaan: "Minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle." Elämällä sisartenne hyväksi elätte siis Jeesuksemme kuolemantuskaisen sydämen lohduksi. Eikö tämän ajatuksen pitäisi innostaa Teitä joka aamu ristin juurella lupaamaan Jeesukselle: Kuolemantuskassa oleva Jeesuksen sydän, haluan lohduttaa sinua antamalla onnen sisarilleni!

Onko siis vaikeaa jakaa onnea ja kylvää sitä ympärilleen? Ei lainkaan! Pitää vain olla hellää rakkautta sydämessä, rakkauden hymy kasvoilla, rakkauden sana huulilla, valmius rakkauden tekoon pienimmässäkin asiassa rakkauden pyhän hääjuhlan loisteessa - näin teistä tulee onnen enkeleitä ja auringon säteitä koko sisarkunnallenne.

Eläkää siis, lapseni, tehdäksenne toisia onnellisiksi ja lohduttaaksenne Jeesuksen kuolemantuskaista sydäntä. Harjoittaen näin hiljaisesti itseänne sisarellisessa rakkaudessa teihin kehittyy sellainen rakkauden voima, joka tekee teistä kykeneviä sankarillisiin uhrauksiin, mikäli Herra Jeesus teiltä sellaisia vaatisi.

Lapseni kalleimpani, rakastakaa toisianne! Pois epäsopu ja kademieli, joka on rakkauden verivihollinen; pois itsekkyys, joka muistaa itsensä mutta unohtaa muut; pois kunnianhimo, joka tekee omasta minästä epäjumalan; pois paha silmä, joka näkee pahaa sisarissaan muttei itsessään.

Rakastakaa toisianne, lapseni, jotta katsellessani tuonpuoleisesta rakkaita lapsiani näkisin hyvin puhtaan rakkauden yhdistävän heitä ja heidän sydämensä ja sielunsa olevan yhtä - tämä on vanhan, teitä sydämensä pohjasta rakastavan äitinne palava pyyntö!
 

IV PYYNTÖ

Köyhyys

      Muistakaa lapseni, että köyhyys on sääntökuntaelämän turvallinen muuri ja sen takia teidän tulisi koko sydämestänne rakastaa köyhyyttä.

Sisarkuntamme tehtävä on palvella vähäosaisia ja köyhiä, joten meidänkin on koko elämässämme oltava pieniä ja köyhiä. Älkää pyrkikö siihen, että teidän talonne olisivat hienoja, avaria, mukavuuksia täynnä - ei, ei! Vannotan teitä, lapseni, että niin kuin minun elinaikanani talomme olivat hyvin köyhiä, elämä usein epämukavaa ja ruoka sangen yksinkertaista, niin pitäkää edelleenkin kiinni tästä köyhyydestä mukautuen siihen, mitä on kirjoitettu kirjasessa Traditiot. Kaivatkaa aina köyhyyttä. Rakastakaa vaatimattomia sääntökuntapukujamme - älkää hävetkö, vaikka ne usein olisivat paikattujakin; kunhan ne ovat puhtaat niin se riittää.

Älkää kaivatko erivapauksia ja iloitkaa, kun voitte olla yleisesti elämään tyytyväisiä. Jos vaikka joku tarvitseekin erivapauksia, niin käsittäköön ne katumuksena älköönkä kiinnittäkö niihin sydäntään. "Puhtaasti ja köyhästi" - ei "kauniisti ja mukavasti" - olkoon köyhien ihmisten köyhän palvelijattaren tunnuslauseena.

Köyhyydessä eläen ja köyhyyttä kaivaten on teidän helppo suunnata koko sydämenne Jumalan puoleen. Hänestä tulee ainoa aarre läpikotaisin köyhälle ihmiselle. Ja jos joskus saatte tuntea köyhyytenne seuraukset - teille unohdetaan antaa, mitä olette pyytäneet, tai saatte tuntea jonkin puutteen tai saatte jotain huonompaa kuin muut - älkää valittako, älkää joutuko pahan mielen valtaan, älkää salliko itsellenne vähintäkään kateutta, vaan iloitkaa, että voitte näin edes hiukan seurata köyhää Jeesusta, jolta ristillä vietiin omat vaatteensakin!

Mitä köyhempiä olemme, sitä paremmin ymmärrämme Assisin köyhän pyhän Fransiskuksen sanat: "Jumalani ja kaikkeni!" Mitä vähemmän tarvitsemme itseämme varten, sitä enemmän voimme tehdä köyhien hyväksi.

Köyhyyteen liittyy tiiviisti työnteko. Olemme köyhiä, ja köyhinä meillä on velvollisuus tehdä työtä leipämme eteen ja lapsiparkojemme ylläpitämiseksi. Työnteko, köyhien raskas työ on meidän velvollisuutemme. Niin kuin köyhä tekee työtä otsansa hiessä, vaikka selkään koskee, luita särkee ja uni painaa - hän tietää, että hänen on tehtävä työtä, etteivät hän itse ja hänen lapsensa jäisi ilman leipää - niin myös meidän on tehtävä työtä. Emme ole sitä varten tulleet tänne, että tekisimme keveämpää työtä kuin maailmassa, vaan tehdäksemme enemmän ja raskaampaa työtä. Maailmassa teimme työtä itsellemme, mutta täällä Jumalalle, joka on tehnyt edestämme niin suuren työn, että antoi henkensä meidän puolestamme! Älkäämme hävetkö työtä - ei ole työtä, joka alentaisi ihmisen. Mene siihen työhön, johon kuuliaisuus sinut määrää, äläkä kysy onko työ tärkeä vai vähemmän tärkeä, vaatimaton vai suuri ja kunnioitusta herättävä - tee työtä Jumalalle ja ole aina, aina valmis kaikkeen työhön. Jumala varjelkoon, ettei joukossanne olisi sellaista, joka suuttuisi siitä, että hänelle annetaan muka omasta mielestään muita alempia töitä! Mitä alempi työ on ihmisten silmissä, mitä paremmin kätketty, mitä vähemmän se tuo kiitosta ja mitä enemmän tuottaa uurastusta ja väsymystä - sitä kalliimpi sen tulee olla teille, jos teillä on köyhyyden henkeä.

Tehkää innokkaasti työtä Jumalalle. Teidän työnne antaa ylläpidon meidän orvoillemme ja niin kuin Herra Jeesus sanoi: "Minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistäni, sen te olette tehneet minulle." Eikö ajatus, että työskentelemällä orpojemme ylläpitämiseksi teemme työtä itse Jeesukselle, innoita teitä tekemään yhä uutterammin työtä, pyhittämään itsenne työllenne rajattomasti?

Kalleimmat lapseni, haluan nähdä teidät köyhyydessä ja työssä, vaikka raskaassa ja vaivalloisessakin. Pyydän ja vannotan teitä kaikkia, sekä niitä, jotka tunnen ja olen itse kasvattanut, että niitä, joita en tunne, koska he ovat liittyneet mukaan minun kuolemani jälkeen, mutta rakastan heitä aivan kuin heidät tuntisin: rakastakaa köyhyyttä, kaivatkaa köyhyyttä! Rukoilen jo etukäteen, ettei taloihimme koskaan tunkeutuisi rikkaus, tyylikkyys, upeus, mukavuudet. Ei! Olkaa köyhiä, jääkää köyhiksi - muistakaa, että on parempi tarvita vähemmän kuin enemmän. "Jumalani ja kaikkeni!" - siinä on meidän rikkautemme!
 

V PYYNTÖ

Kuuliaisuus

      Niin kuin nöyryys on kaikkien hyveiden alku ja juuri, niin on kuuliaisuus kaikkien sääntökuntahyveiden perusta. Jos haluatte olla hyviä, Jumalalle otollisia nunnia, täytyy teidän pyrkiä kehittämään itsestänne täydellisen kuuliaisia ja kuuliaisuutenne tulee perustua uskoon, sillä muuten siitä ei tule koskaan täydellistä. Teidän on uskottava lujasti, että Jumala johtaa meidän talojamme ylisisariin henkilöityneenä, että hän ylisisartenne kautta johdattaa teitä, näyttää teille tietä, ilmaisee teille oman tahtonsa. Ylisisarten tahto on alaisille Jumalan tahto. Teidän tulee siis arvostaa, rakastaa, totella ja kunnioittaa Jumalaa ylisisarissanne.

Rakastettakoon ja kunnioitettakoon ylisisarta tai johtajatarta mitä suurimmin meidän kaikissa taloissamme, oli kyseessä sitten äitiluostarimme, keskusluostarimme tai joku sivuluostareista, ja tehtäköön näin Jumalan tähden. Lapseni, te olette kunnioittaneet suuresti vanhaa äitiänne ja minä olen aina ottanut vastaan nämä kunnianosoituksenne, koska olen hyvin tiennyt, että vaikka en ole niitä ansainnutkaan, niin te olette osoittaneet kunnioitustanne Jumalalle vanhan äitinne kautta, eikä Jumalan tähden voi koskaan tehdä liikaa. Niin kuin olette kunnioittaneet Jumalaa vanhassa äidissänne, kunnioittakaa myös jokaista ylisisartanne ja jokaista johtajatartanne, koska heissäkin osoitatte kunnioitustanne Jumalalle. Ja Jumalalle kuuluu sama kunnioitus, toteutui se sitten vanhan äidin tai nuoren ylisisaren tai johtajattaren kautta. Tunnettakoon sisarkuntamme, jonka päähyveenä on nöyryys, ylisisarille osoitetusta kunnioituksesta ja arvonannosta.

Älkää luulko iän vapauttavan teitä kunnioituksen osoituksista ja muiden kohteliaisuustapojen noudattamisesta kuten polvistumisesta ylisisaren edessä pyytäessämme jotain, ylisisaren nuhdellessa meitä tai pyytäessämme anteeksi; siunauksen pyytämisestä; nousemasta ylös ylisisaren astuessa luokkaan, ruokasaliin, huoneeseen tms. tai anteeksipyynnöistä ja kiitoksesta ruokasalissa jne. Ei edes alaisen korkea tai ylisisaren tai johtajan nuori ikä tästä vapauta - Jumala on sama niin nuoressa kuin vanhassakin ylisisaressa ja me, olimmepa nuoria tai vanhoja, olemme aina maan matosia Herran edessä. Jumalan jalkojen juuressa meidän tulee mitä syvimmin nöyrtyä. Olkoot iäkkäämmät toki esimerkkinä nuoremmille, opettakoot heitä käytöksellään, näyttäkööt, kuinka suuresti ylisisaria tulee kunnioittaa, koska heissä meidän on kunnioitettava Jumalaa. Ja tietäkööt nuoret ylisisaret tai johtajattaret, että heidän tulee huolehtia talojemme tapoihin kuuluvien kunnioituksen osoitusten antamisesta Jumalalle heidän itsensä kautta; että heillä ei ole oikeutta väärän nöyryyden takia vapauttaa alaisiaan ilman pakottavaa tarvetta näistä kunnian ja arvostuksen osoituksista, jotka eivät kuulu ylisisarelle eikä johtajalle, vaan korkeimmalle Jumalalle.

Vielä yhtä teiltä kovasti pyydän, rakkaimmat Lapseni - kuulkaa kunnioittaen, arvostaen ja rakastaen ylisisarten opetuksia. Älköön kukaan ajatelko, ettei tarvitse niitä, että itse tietää parhaiten kuinka toimia. Älkäämme lopettako tapaamme joka ilta valmistella seuraavaksi päiväksi mietiskelyn aihe sillä tekosyyllä, että ylisisaret eivät saa teitä vakuuttuneeksi. Ei, lapseni, ei - tämä on vankka perustus ylpeydelle. Muistakaa: Jumala puhuu teille ylisisartenne kautta. Kuuntele nöyränä ja usko tarvitsevasi ylisisarten oppeja, ja vaikka kymmeneen kertaan et saisi ylisisarten sanoista mitään itsellesi, niin ehkä juuri yhdennellätoista kerralla Jumala puhuttelee hänen sanoillaan sinun sydäntäsi ja paljastaa sinulle oman jumalallisen sydämensä aarteet, joita et itse olisi löytänyt!

Mitä enemmän kuuliaisuutenne kumpuaa uskosta, sitä helpompaa teille on Konstituutiossa, Traditioissa ja ylisisarten tahdossa ilmaistun Jumalan tahdon täyttäminen. Rakastakaa Jumalan tahtoa, niin rakastatte myös kuuliaisuutta, joka nimenomaan antaa teille mahdollisuuden lakkaamatta toteuttaa Jumalan tahtoa. Mikä autuus on tässä ajatuksessa: Koko päivän, aamusta yöhön saakka ja yöstä aamuun tiedän tarkalleen, missä minulle on Jumalan tahto, johon voin lakkaamatta yhdistää elämäni.

Rakastakaa kuuliaisuutta - se muuttaa koko elämänne Jumalan puhtaan rakkauden hyväntuoksuiseksi polttouhriksi. Älkää halutko kuulua niihin sieluihin, jotka rakastavat kuuliaisuutta vain, jos ylisisarten tahto käy yksiin heidän tahtonsa kanssa, mutta kiemurtelevat irti kuuliaisuudesta tai nurisevat, kun ylisisarten tahto ei heille sovi. Ei, ei, kuunnelkaa aina - oli vanhinten tahto teille mieluinen tai ei. Tässä tahdossa kohtaatte Jumalan tahdon ja riittäköön se teille! Olkaa valmiit toteuttamaan ylisisartenne jokainen tahdon ilmaisu ja vastatkaa aina jokaiseen käskyyn: Minä olen Herran palvelijatar - tapahtukoon niin kuin Jumala tahtoo!

Rakastakaa pyhää kuuliaisuutta, kunnioittakaa, arvostakaa ja totelkaa ylisisarianne, niin Jumala on kanssanne, rakkaat lapseni. Pyydän teitä nöyrästi, täyttäkää tämä vanhan äitinne pyyntö, koska siinäkin varmasti on Jumalan tahto! Olkaa kuuliaisia pienissä asioissa, kuuliaisia suurissa asioissa, kuuliaisia aina ja kaikkialla - mitä vanhempia, sitäkin kuuliaisempia - olkaa kuuliaisia!
 

VI PYYNTÖ

Rukous

      Meidän ei tule elää maailmaa vaan taivasta varten ja sen me voimme tehdä liittämällä itsemme Jumalaan rukouksessa. Rukoushan on silta, joka yhdistää ajallisen ikuiseen, maan taivaaseen ja ihmisen Jumalaan. Siksi nunnan elämän tulee olla rukouksen elämää.

Ennen kaikkea harjoittakaa äärimmäisen tarkasti hengellisiä harjoituksia, jotka on määrätty Konstituutioissamme. Jos se suinkin on mahdollista, älkää ilman pakottavaa tarvetta jättäkö näitä harjoituksia tekemättä. Ovathan ne velvollisuuksianne korkeinta Herraa kohtaan. Varjelkoon Jumala teitä niitä halveksimasta; harjoittakaa niitä mahdollisimman tunnollisesti.

Joka todella haluaa, etukäteen harkitsee ja suunnittelee, enimmäkseen myös löytää aikaa niinkin tärkeille velvollisuuksille kuin meidän hengelliset harjoituksemme ovat. Niiden kautta te saatte Jumalalta armon, valon ja avun, juuri ne tuovat koko elämänne ylle Jumalan siunauksen. Ilman rukousta ei ole Jumalalle annettua elämää, ei ole oikeaa jumalanpalvelusta. Lapseni, harjoittakaa siis koko uskollisuudellanne hengellisiä harjoituksia - riippumatta siitä, tuottaako niiden harjoittaminen teille iloa vai kuivuutta. Älkää tehkö harjoituksia omaksi lohduksenne vaan Jumalan kunniaksi, taistelkaa urheasti harhailevia ajatuksia ja sydämen kylmyyttä vastaan, ajakaa pois laiskuus, joka pyrkii houkuttelemaan teidät pois rukouksesta erilaisin tekosyin. Rukoilkaa päivästä päivään uskollisesti ja urheasti!

On hyvin harvinaista, että sisarelta, joka pitää uskollisesti kiinni hiljaisuudesta sekä välttää uteliaisuutta ja toisten asioihin sekaantumista, todella puuttuisi aikaa omiin harjoituksiinsa. Kuitenkin näinkin voi toisinaan poikkeuksellisesti käydä. Silloin, lapseni, pyytäkää aina lupa jättää harjoitukset väliin, tai, jos teillä ei ole aikaa tai mahdollisuutta siihenkään, niin kertokaa asiasta aina jälkikäteen ylisisarellenne. Älkää mistään hinnasta totuttautuko siihen, että omavaltaisesti jättäisitte väliin pakollisia harjoituksia.

Herra Kristus käski meidän rukoilla aina ja lakkaamatta, joten älkää tyytykö Konstituutioiden määräämiin hengellisiin harjoituksiin. Ei - se on ehdottomasti liian vähän sielullenne. Pyrkikää lakkaamatta tähän yhteyteen Jumalan kanssa usein toistuvin hyvin tarkoituksin, uskon, toivon ja rakkauden herättämisin, kääntäen ajatukset toimienne keskelläkin Jumalan, teidän Jeesuksenne puoleen, niin kuin kukka kääntyy kohti aurinkoa!

Siinä on sielun autuus - pysyminen Jumalassa ja Jumalan kanssa. Silloin kaikki maallinen näyttää kovin pieneltä ja tämän elämän huolten, ongelmien, onnettomuuksien ja kärsimystenkin keskellä meitä valaisee aina säde taivaasta, rauhan, luottamuksen ja autuuden säde.

Tätä keskeytymätöntä rukousta te joudutte harjoittelemaan lakkaamatta, masentumatta, kun se ei aina onnistukaan niin kuin haluaisitte. Yrittäkää uudelleen, tahtokaa ja ponnistelkaa, niin Jumala armossaan ottaa vastaan työnne, koska se on tehty rakkaudesta, vaikka se teistä itsestänne vaikuttaisikin hedelmättömältä!

Rukoilkaa aina uskoen. Tämä on minun neuvoni, rakkaat lapseni: älkää säästelkö aikaa jokaisen rukouksen alussa syvän ja todellisen uskon herättämiseen. Mitä elävämmin muistissamme on se, että Jumala näkee meidät, että me olemme hänen läsnäolonsa keskellä, rukoilemme hänen jalkojensa juuressa, painaudumme hänen jumalallista sydäntänsä vasten, sitä helpommin ja paremmin rukous meiltä sujuu.

Rukoilkaa rajattomasti toivoen, mutta kärsivällisesti: Jumala antaa varmasti sen mitä pyydämme, jos se on hyväksi sielullenne. On kuitenkin rukoiltava kärsivällisesti, vuosikausiakin, sydämessä varmuus siitä, että hyvä taivaallinen Isämme antaa meille sen, mitä häneltä Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä pyydämme. Pystyisimmehän siirtämään vuoriakin, jos uskomme vain olisi vahva!

Rukoilkaa palavasti rakastaen - vaikkei aina tunteiden, niin ainakin tahdon tasolla. Tahtokaa rakastaa suurta Jumalaa, hyvää Isäänne, tahtokaa rakastaa ristiinnaulittua Vapahtajaanne, tahtokaa rakastaa pyhittäjäänne Pyhää Henkeä, tahtokaa rakastaa kolmin verroin ylistettävää Pyhää Kolminaisuutta, tahtokaa rakastaa Mariaa, Äitiänne - ja mitä vähemmän tunnette rakkauden tulta, sitä kärsivällisemmin yrittäkää kuivuudessakin osoittaa Jumalalle rakkautta, jota ette tunne.

Lapseni, rukoilkaa lakkaamatta kuten Herra Jeesus käskee, uhraamalla Herralle Jumalalle kaikki toimenne, herättelemällä usein uskoanne, toivoanne ja rakkauttanne ja kääntämällä sielunne silmät mahdollisimman usein tabernaakkelin ja ristin puoleen.

Erityisesti suosittelen teille yhtä: käyttäkää ihmisluonnon laiskuudesta välittämättä ahkerasti hyödyksenne menetetyt hetket (les moments perdus). Odottaessanne ja kulkiessanne kaduilla paikasta toiseen, rukoilkaa, rukoilkaa - nämä ovat hetkiä, jolloin tavallisesti ei ajatella mitään viisasta, vaan ajatukset kiertävät ympyrää kuin kaleidoskoopissa: joko kiusaamme itseämme huolilla tai epäviisailla tulevaisuuden suunnitelmilla. Paljon enemmän saatte aikaan rukoilemalla.

Oremus - rukoilkaamme, lapseni, mitään parempaa en voi teille neuvoa. Muuttukoon elämänne pelkäksi rukoukseksi, niin Jumala on kanssanne. Rukouksen kautta löydätte hänet, jota sielunne rakastaa, rukouksen kautta myös pitäkää kiinni hänestä älkääkä päästäkö häntä koskaan luotanne!
 

VII PYYNTÖ

Rakkaus ristiinnaulittuun

      "Älä salli, Jumalani, että ikinä tahtoisin kerskailla mistään muusta kuin meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen rististä. Siinä on maailma minulle ristiinnaulittu ja minä maailmalle".

Kalleimmat lapseni, sääntökuntalaiselle hartauden ristiinnaulittua Jeesusta kohtaan tulee olla koko hänen sisäisen elämänsä sielu, hänen sielunsa elämän keskus. Muistakaa, että pyhän Ristin pyhästä rungosta ovat kasvaneet lukuisat ihmissydämelle rakkaimmista hartauden muodoista. Kärsimyksellään ja kuolemallaan ristiinnaulittu Jeesus hankki meille tuon kaikista armoista suurimman - pyhimmän sakramentin armon. Tuleehan pyhässä messussa ristin verinen uhri uudelleen verettömästi läsnä olevaksi. Sydän antoi lävistää itsensä ristillä tullakseen meille turvaksi, suojaksi ja sielun paratiisiksi, ollakseen meille aina avoin armon ja rakkauden lähde. Ylhäältä ristiltä Jeesus antoi meille Marian Äidiksemme ja meidät lapsiksi Marialle. Ristin korkeuksista ovat virranneet pyhien ylle ne armolahjat, jotka ovat tehneet heistä pyhiä ja antaneet heissä meille voimalliset puoltajat sekä ihmeelliset hyveen ja pyhyyden esikuvat.

Kaikki, mikä on hyvää, ylevää ja pyhää yliluonnollisessa elämässä, on virrannut maailmaan ristiltä, koska sen kaiken Kristus on meille ansainnut kärsiessään ja kuollessaan ristillä. Ja tämän takia sääntökuntasielujen tulee suunnata silmänsä ristiin kuten kukka suuntautuu aurinkoon. Ristissä on pelastus, ristissä toivomme, ristissä rakkautemme, autuutemme ja kaikkemme, sillä ristillä Jeesus on meidät pyhimmällä verellään lunastanut ja avannut meille taivaan ovet. Omalla kärsimyksellään hän on varmistanut meille ikuisen ilon.

Millainen rakkaus ja kiitollisuus kuuluukaan meidän Vapahtajallemme! Maailma ei halua ajatella tätä kiitollisuutta ja tätä rakkautta, koska se vaatii rakkautta rakkaudesta ja uhria uhrista, koska ristin suru ja kyyneleet eivät voi kulkea yhtä jalkaa maailman tyhjän ilon kanssa. Risti aivan kuin kutsuu meitä tuntemaan tarvetta lohduttaa Jeesuksen kuolemantuskaista sydäntä ja kantaa hänen kanssaan ristiä. Ja sen takia kourallinen ihmisiä - sääntökuntalaiset - ottaa omakseen velvollisuuden aivan erityisellä tavalla rakastaa ristiinnaulittua Jeesusta, lohduttaa häntä omalla rakkaudellaan, pysyä Magdalan Marian tavoin hänen jalkojensa juuressa ja suudella mahdollisimman hellästi hänen pyhimpiä haavojansa. Ja pyhillä lupauksillaan he naulitsevat itsensä ristiin ja sitoutuvat seuraamaan ristiinnaulittua Jeesusta - näin köyhät seuraavat köyhää Jeesusta, uupuneet uupunutta, ristiä kantavat ristiä kantavaa, ristiinnaulitut ristiinnaulittua.

Siksi sääntökuntalaiselle risti on koko autuus, koko rakkaus, hänen kaikkensa. Hän on hylännyt maailman ja kaiken, mitä se voi antaa, ja saanut sijalle ristin, jossa hänellä on kaikki, mitä sielu voi toivoa:

Lapseni, rakastakaa ristiinnaulittua Jeesusta, rakastakaa koko sydämestänne, syleilkää hänen jalkojansa, pysykää ajatuksin ja sydämin hänen luonaan. Mietiskelkää usein Herran kärsimyksiä ja oppikaa ristiinnaulitulta Jeesukselta, kuinka rakastaa Jumalaa ja ihmisiä, kuinka olla nöyrä ja kuuliainen ja kieltää itsensä, kuinka omistautua muille, kuinka tehdä työtä Jumalan kunniaksi ja maailman pelastukseksi. Paras tapa lohduttaa ristillä olevaa Jeesusta ja osoittaa hänelle rakkautta on jäljitellä hänen jumalallisia hyveitään.

Mitä enemmän pyritte jäljittelemään ristiinnaulittua Jeesusta, sitä lähempänä olette ristiä ja sitä varmemmin Ristiinnaulittu on teille kaikkenne maanpäällä. Mietiskelkää myös pyhän messun aikana Jeesuksen kärsimystä. Rukoilkaa mielellänne Ristin tietä ja suudelkaa usein ristiä suuresti rakastaen, niin opitte nopeasti, että ristissä on suurin onni - taivaan autuus näiden maallisten kärsimysten keskellä.

Santa Maria degli Angeli -kirkosta Roomassa löysin nämä sanat, jotka ovat lopun elämäni ajan tuottaneet minulle usein lohtua, valoa ja virvoitusta, ja ne minä jätän teille:

"Ai piedi di Gesú                    "Jeesuksen jalkain juuressa

sono rose le spine.                 okaatkin ovat ruusuja,

E dolce di soffrire,                   kärsimys on suloista

E gioia di morire."                   ja kuolema on ilo."
 

VIII PYYNTÖ

Pyhän Äidin kunnioittaminen

      Minun on tässä testamentissani omistettava muutama sivu Äidillemme, kuningattarellemme ja valtiattarellemme pyhälle Marialle.

Rakastakaa Mariaa, rakastakaa hyvien lasten tavoin palavasti ja avoimesti tätä meidän Äitiämme! Rakastakaa häntä! Onhan Jumala hänet meille antanut. Testamentissaan ristillä Jeesus jätti meille Marian; Jeesuksen viimeinen tahto meille oli, että olisimme hyviä lapsia Marialle. Pyrkikäämme siis tähän, rukoilkaamme tätä ja toivokaamme tätä kaikin voimin. Onhan Äitimme Maria niin hyvä ja armelias. Hän tahtoo meidän pelastumistamme enemmän kuin me itse, joten kiiruhtakaa aina hänen turviinsa lapsen lailla luottaen. Älkää koskaan salliko haluttomuuden ja epäluottamuksen saada sydäntänne valtaansa, ei koskaan! Olkaa varmoja, että Maria mieluummin tekee ihmeen teidän avuksenne kuin joutuu teidät hylkäämään. Kuin lapset äidin sylissä levätkää rauhassa Marian jalkojen juuressa - ympärillä toisinaan raivoavista myrskyistä huolimatta.

Rakastakaa sitä, mikä on Marialle mieluista: rakastakaa siis ruusukkorukousta. Älkää rukoilko ruusukkoa vain sanoin, vaan rukoilkaa sitä koko elämällänne, eläkää todeksi Marian hyveet, jotka tulevat eteemme ruusukon salaisuuksissa. Olkoon teidän ruusukkorukouksenne palavan rakkauden osoitus Marialle, kehotus hyveeseen, omantunnon tutkistelunne siitä, kuinka uskollisesti olette seuranneet Mariaa, anokoon se teille samanlaista pyhyyttä kuin Marialla! Pitäkää ruusukko aina mukananne: niin päivällä kuin yölläkin, älkää jättäkö sitä koskaan. Olkoon se teidän uskollinen ystävänne, ketju jolla sydämenne on kytketty meidän Äitimme sydämeen taivaassa.

Olkoot teille erityisen kalliita nämä Marian sanat, jotka ovat myös sisarkuntamme tunnuslauseena: "Minä olen Herran palvelijatar, tapahtukoon minulle sanasi mukaan." Epäilemättä suurin todistus rakkaudestamme Mariaa kohtaan on hänen hyveittensä jäljitteleminen. Tahtokaa siis kuten hän, pyhä ja tahraton, olla uskollisia Herran palvelijattaria, aina valmiita täyttämään hänen tahtonsa - oli tuo tahto teille sitten kirkas ja mieluisa tai ristin ja kärsimyksen mukanaan tuova. Jumalan tahto! Maria otti aina jokaisen Jumalan tahdon ilmaisun vastaan näillä sanoilla, jotka hän kerran lausui, mutta toisti koko elämänsä ajan sydämellään ja teoillaan. Olkaa siis tekin, lapseni, Marian esikuvan mukaan aina ja kaikissa elämän tilanteissa sävyisiä Herran palvelijattaria, ottakaa aina hymyssä suin ja sanat "fiat" ja "Deo gratias" sydämessänne Jumalan tahto vastaan, oli se sitten millainen tahansa ja vaikka toisikin kyynelet silmiinne - olkaa kuin Maria!

Mutta jos Jumalan tahto painaa teitä kivuliaasti ja hiljaiseen luopumiseen tarvittavat voimanne ehtyvät, kääntäkää silloin sielunne silmät Marian, hellimmän Äitinne puoleen ja pyytäkää: Äiti, opeta meitä olemaan aina sävyisiä Herran palvelijattaria, jotka haluavat vain, että tapahtuisi Herran tahto eikä meidän oma tahtomme.

Rakastakaa Mariaa, lapseni, rakastakaa hänen ruusukkorukoustaan ja uskokaa minua: parasta hartautta Mariaa kohtaan on olla hänen esikuvansa mukaan hiljainen, uskollinen ja nöyrä Herran palvelijatar, toistaa sydämellään ja teoillaan jatkuvasti: Tässä olen; tapahtukoon minulle, mitä Jumala haluaa, mitä Jumala haluaa!
 

IX PYYNTÖ

Kieltäymys

      Lapseni, katselkaa usein Jeesuksen keihään lävistämää ja orjantappuran pistämää jumalallista sydäntä ja kuulkaa tätä kuolevan Herramme kivuliasta valitusta: "Turhaan minä odotin sääliä, kukaan ei minua lohduttanut." Katselkaa tätä sydäntä, joka on saanut osakseen kyllästymiseen asti ylenkatsetta, pilkkaa ja kärsimystä, niin ymmärrätte, että jumalallista sydäntä rakastavan sielun tulee ymmärtää itsensä kieltämistä ja kieltäymyksen henkeen erottamatta liittyvää rakkautta ristiin.

Älkää ajatelko, että vaadin teiltä joitakin epätavallisia kuoletuksen ja katumuksen muotoja. Ei, rakkaat lapseni, vastustan kaikkea epätavallisuutta kutsumuksessamme, mutta kuitenkin kehotan teitä töihimme ja köyhyyteemme liittyvään kieltäymykseen. Me kohtaamme köyhyytemme joka askeleellamme, se on meille tarpeen työmme kunnolliseksi hoitamiseksi, sitä tarvitsemme sisarellisen rakkauden ja sääntökuntakuuliaisuuden uskolliseen harjoittamiseen, siihen - sanoisinko - jaloon kuoletukseen, joka ei kuitenkaan pistä silmään tai vaadi toisten huomiota ja on juuri siksi turvallista eikä saata meitä alttiiksi turhamaisuuteen tai pitämään itseämme muita parempina. Sääntökuntaelämän tulee olla kieltäymyksen elämää. Elämä ilman kieltäymystä ei ole sääntökuntaelämää.

Ensimmäinen kieltäymyksemme, lapseni, on Konstituutioidemme uskollinen noudattaminen. Ne ovat varmasti meille ikeenä ja siis kieltäymyksenä. Jo pelkkä sielun valppaus, ettemme rikkoisi Konstituutioiden sääntöjä, on lakkaamatonta kieltäymystä. Väittäväthän hengellisen elämän opettajat, että pyhän luostarisäännön mukaan uskollisesti toimivan nunnan elämä on marttyyriuden elämää. Ennen kaikkea juuri tällaiseen kuoletukseen kehotan teitä ryhtymään! 

Ryhtykää mielellänne siihen kieltäymykseen, jota mikä tahansa hyve vaatii. Ei ole hyvettä ilman kieltäymystä. Suuri katolinen ajattelija madame Svétchine sanoo, että hyve, joka ei maksa mitään, ei ole minkään arvoinen.

Kieltäymys on meidän turmeltuneen ihmisluontomme hidasta kuolettamista: siinä toimit oman tahtosi, halujesi ja mielitekojesi vastaisesti, poljet jalkojesi alle halusi ja haluttomuutesi, jotta voisit aina tehdä sitä, mikä Jumalaa parhaiten miellyttää!

Älkää harjoittako pikkumaisia, usein lapsellisia kuoletuksen muotoja todellisen, hyveitä synnyttävän kieltäymyksen kustannuksella. Toki vähäisinkin kieltäymys, jonka vaikuttimena on rakkaus Jumalaan, on hyödyksi sielullesi, kunhan se ei käännä sinua pois kaikkein tarpeellisimmasta kuoletuksesta - hyveen kieltäymyksestä. Kuinka monet sielut huvittelevatkaan keksimällä pieniä kuoletusharjoituksia, joiden kautta he tuntevat olevansa ikään kuin vapautetut elämän, työn ja yhteisössä elämisen aiheuttamista kieltäymyksistä. Vaikka edellisetkin ovat hyviä, niin nämä viimeiset ovat tärkeämpiä! Ne ovat tärkeämpiä ja turvallisempia, koska ne eivät houkuttele turhamaisuuteen. Harjoittakaa siis rohkeasti tätä tärkeintä kuoletusta, kieltäymystä, johon meidät johtaa hyveellinen elämä.

Tarvitset kieltäymystä voidaksesi aina elää sovussa ja ykseydessä sisartesi kanssa, ollaksesi altis palvelemaan ja kohtelias; kieltäymystä voidaksesi rukoilla keskittyneesti ja tehdä työtä sinnikkäästi ja ahkerasti, voidaksesi totella tarkasti ja rohkeasti, säilyttääksesi aina iloisen mielen. Tilaisuuksia kieltäymykseen et joudu etsimään, ne tulevat itsestään, kunhan vain käytät ne hyödyksesi!

Tärkeä kieltäymyksen laji on kantaa hiljaa ja mielellään pienet ristit, jotka Jumala meille lähettää - se on rakkautta ristiin. Elämä tuo silloin tällöin mukanaan suuremman ristin ja päivästä päivään pieniä ristejä, kuin pieniä neulanpistoja, jotka usein kuitenkin kiusaavat sielua kovasti ja saavat meidät rauhattomaksi. Lapseni, ottakaa avoimin käsin vastaan nämä pienet ristit - Jumala on ne teille lähettänyt ja ne kuuluvat Jumalan tahtoon. Rakastakaamme niitä siis sydämestämme, sillä ne johdattavat meidät Jumalan luo sekä varmemmin että turvallisemmin kuin suurinkaan lohdutus. Ja kun suuret ristit täyttävät elämämme kivulla ja kärsimyksellä, polvistukaa niiden edessä kuin pyhä apostoli Andreas ja huutakaa iloiten: "Terve, pyhä risti, ainoa toivoni!"

Paras rakkauden osoitus, jonka voimme Jumalalle antaa, on kantaa halukkaasti ristiämme. Ei ole parempaa tapaa osoittaa rakkauttaan Jumalaa kohtaan kuin kantaa ristinsä. Kuinka voisikaan olla rakastamatta ristiä, jonka tähden voimme sanoa Jumalalle: "Herra, sinä tiedät, että olet minulle rakas!"

Rakastakaa jokaista suurta ja pientä ristiä, sitäkin pientä, jollaiseksi teille voi muodostua vanhan Äidin kuolema. Rakastakaa pieniä ristejänne. Jokainen risti on Kristuksen ristin kallis reliikki, joka meidän tulee rakkaudella painaa sydäntämme vasten ja kantaa pyhän ilon vallassa.

Ristit, jotka Jumala lähettää - niin pienet kuin suuretkin - ovat meille paras kieltäymyksen koulu. Emme voi keksiä parempaa itsensä kieltämisen tapaa kuin kantaa ristimme halukkaasti, hiljaa ja sovussa; se on Jumalalle otollisinta kieltäymystä. Pysykäämme siis siinä rohkeasti, kalliit Lapseni! Ja huutakaa aina iloiten: "Terve, pyhä risti, ainoa toivoni!"
 

X PYYNTÖ

Pyhän luostarisäännön uskollinen noudattaminen

      "Joka elää luostarisäännön mukaan, elää Jumalalle." Luostarisäännöksi me nimitämme myös Konstituutioitamme ja Traditiotamme, koska niissä kaikissa vain yksityiskohtaisesti toistetaan pyhän luostarisäännön henkeä. Uskollisuus pyhää sääntöä kohtaan on suorin ja varmin tiemme pyhyyteen. Parempaa tietä emme voi itsellemme keksiä.

Pyhä luostarisääntö on aarteemme, koska se on varmin ja kirkkain Jumalan tahdon ilmaisu meille. Se on Jumalan tahto meidän elämässämme ja tämän vuoksi sen tulee olla meille niin äärettömän kallis. Meidän ei tarvitse ponnistella etsiessämme Jumalan tahtoa - se on jo meillä, siinä me elämme ja joka askeleellamme olemme sen ympäröimät. Kuin ilma ympäröi lintua ja vesi kalaa, niin ympäröi meitä Jumalan tahto, jonka meille ilmaisee pyhä sääntö. Mitä merkitsee Jumalaan liitetty elämä? Itse asiassa se tarkoittaa liittymistä hänen tahtoonsa. Millainen ihminen on lujimmin liittynyt Jumalaan? Se, joka täyttää Jumalan tahdon joka askeleella ja jonka tahto on lujimmin liitetty Jumalan tahtoon. Ja tähän yhteyteen Jumalan tahdon kanssa meidät varmimmin johdattaa pyhä sääntö, koska se näyttää, missä meille on Jumalan tahto - koska se antaa meille mahdollisuuden täyttää Jumalan tahdon joka askeleella.

Rakastakaamme palavasti pyhää sääntöämme, pyrkikäämme voimakkaasti noudattamaan sitä mahdollisimman uskollisesti, opiskelkaamme ja mietiskelkäämme sitä. Pyhä sääntömme on meidän voimamme, ilomme, tienviittamme taivaaseen, valomme - koska se on meille selvästi ilmaistu Jumalan tahto!

Älkäämme empikö noudattaa uskollisesti pyhää sääntöä. Toisinaan se kahlehtii, se on totta, mutta se kahlehtii pahan luonnon, pitää sen kurissa ja tämä on hyvä, vaikkei se luontoa miellytäkään. Se vapauttaa meidät maallisen minämme siteistä, jotta se voisi kohottaa meidät korkealle Jumalan tahdon siivillä - Jumalan luo!

Ottakaa siis rohkeasti ja mieluisasti kantaaksenne pyhän säännön ies! Onhan tuo ies Jumalaa rakastavalle sielulle hyvä kantaa ja kevyt, koska se on Jumalan suloisin, pyhin ja viisain tahto, aarteemme ja kaikkemme maan päällä!
 

XI PYYNTÖ

Jumalan tahto

      Mitään parempaa ei meillä ole maan päällä kuin Jumalan tahto. Pyhä sääntö on meille niin rakas, koska se tarjoaa meille joka askeleella Jumalan tahdon täytettäväksi. Mutta Jumala ilmoittaa meille tahtonsa myös muulla tavoin.

Pyhässä säännössä Jumala antaa oman tahtonsa täytettäväksi elämän erilaisissa, meistä riippumattomissa tilanteissa. Hän tarjoaa meille tahtonsa, jotta me suostuisimme ja alistuisimme siihen. Mikäli haluamme olla täysin liittyneitä Jumalan tahtoon, meidän ei tule pelkästään uskollisesti noudattaa sitä, vaan myös suunnata oma tahtomme tahtomaan samaa ja antaa itsemme tuon tahdon käyttöön. Tahtoa samaa, ottaa jo etukäteen vastaan kaiken, mitä Jumala meidän osaksemme päättää - sillä se mitä Jumala lähettää, on aina meille hyväksi. Levätä rauhallisesti Jumalan tahdossa, taistella levottomuutta, huolia ja pelkoa vastaan; toisinaan nämä erityisesti koettelevat meitä uhkaavan turvattomuuden tai kärsimyksen edessä. Minkä tähden meidän tulisi tempoa rauhattomasti, miksi olla huolissamme? Mitä Jumala tahtoo, se tapahtuu, ja niin on hyvä.

"Tapahtukoon Jumalan tahto." Nämä sanat rakkaudella lausuttuina ovat balsamia murheiden painamalle sielulle. Lausukaa näitä sanoja ollessanne huolissanne ja levottomia, lausukaa niitä myös silloin, kun Jumala lähettää teille ristin kannettavaksi. Älkääkä silloin pelkästään suostuko Jumalan tahtoon, vaan antakaa myös itsenne sen käyttöön hiljaa, valittamatta, hymyssä suin ja "Deo gratias" sydämessä! "Tapahtukoon Jumalan tahto." Saamanne risti on Jumalan tahto ja Jumalan tahto on suurin aarteemme maan päällä, se on Jumalaa rakastavan sielun autuus. "Tapahtukoon Jumalan tahto!"

Rakastakaa Jumalan tahtoa. Haukatkaa rohkeasti tämän Jumalan teille tarjoaman paratiisin pähkinän kitkerää ja kovaa kuorta: sisältä löydätte makean ja autuuden täyttämän Jumalan tahdon ytimen! 

Lapseni, haluatko olla lujasti kiinnittynyt Jumalaan? Noudata uskollisesti Jumalan tahtoa, tahdo rakastaen samaa kuin Hän, anna rohkeasti ja iloisesti itsesi Jumalan tahdon käyttöön - näin pääset pyhyyden huipulle. Rukous, katumus ja rakkaus - siinä on koko sääntökuntaelämä pääpiirteissään, joten muista:

XII PYYNTÖ

Valoisa mieli

       Eräs huomattavimmista sisäistä elämää käsittelevistä kirjailijoista kirjoittaa, että pysyvästi valoisa mieli on suurinta katumusta. Se on totta, koska ihminen tarvitsee paljon tahdonvoimaa, itsensä voittamista ja kieltämistä ollakseen pysyvästi - vaikeuksista, mielipahasta, epäonnistumisista, huolista, sairauksista ja kärsimyksistä huolimatta - aina iloinen, valoisa, aurinkoinen ja rauhallinen! Omalla tavallaan tuo valoisa mieli ja sielun autuus on mitä oivallisin apu itsensä työstämisessä, se on ihmiselle samaa kuin aurinko maalle. Niin kuin auringon säteiden vaikutuksesta kehittyvät kukat ja kypsyvät hedelmät, samalla lailla iloisessa ja aurinkoisessa ihmisessä kehittyy ihmeellinen pyhyyden kukka, joka kantaa monenlaista hyvyyden hedelmää.

Aurinko taivaalla ja aurinkoinen ihminen maan päällä - kuinka paljon ne antavatkaan iloa maailmalle, kuinka paljon ne tuottavatkaan ihmisille siunausta ja sydämille lohtua!

Ehkä kaikkein suurin lähimmäisenrakkauden teko on mielen pysyvä aurinkoisuus, josta lähtee kaikkialle ympärille kirkkaita ja lämpimiä säteitä. Tällainen aurinkoinen ihminen kulkee aivan hiljaa kuin pieni auringonsäde, ehkä murehtien tekemänsä hyvän vähyyttä, tietämättä kuitenkaan, kuinka paljon hänen aurinkoisuutensa on nostattanut kirkkaita hymyjä suupieliin, kuinka monta sydäntä hän on täyttänyt ilon balsamilla, kuinka usein hän on lämmittänyt kylmiä ja välinpitämättömiä sydämiä, kuinka paljon ajanut pois epäluulon ja jopa epätoivon pilviä, kuinka paljon hän onkaan tietämättään kylvänyt onnea ympärilleen! Sielu itse ei sitä tiedä, mutta Jumala tietää ja lukee sen ansioksi onnen, jonka tämä antaa muille.

Sielulta vaaditaan myös paljon lujuutta, jottei tätä hyvää tuulta voisi mikään karkottaa pois. Ei ole helppoa olla "aurinkoinen", kun huolet vaivaavat, kun ihmiset kiusaavat ja koettelevat, kun töiden vyöry ei jätä meille hetkenkään rauhaa, kun sairaus kalvaa ruumiimme voimia ja kun ruumiillinen sekä moraalinen kipu meitä koettelee, kun ihminen vaipuu ristin painosta maahan! Se ei ole helppoa! Ja vain Jumalan tahdon mukainen ihminen, Jumalan tahdosta ja hänen kirkastamistaan alueista autuuttaan etsivä ihminen, pystyy kaikesta huolimatta säilyttämään itsessään sen pyhän hyvän mielen, tuon kirkkaan ja aurinkoisen Jumalan autuuden. 

Lapseni, jos olet tullut luostariin etsiäksesi Jumalaa, sinun tulee myös löytää autuutesi luostarista, koska täällä sinulla on autuuden lähde: sinulla on Jeesus tabernaakkelissa ja päivittäisessä pyhässä kommuuniossa, ja Jumalan tahto ympäröi sinua. Mitä vielä tarvitset saavuttaaksesi autuuden? Ja jos tämän luostarielämän autuuden tunnustat ja ymmärrät, olet myös väistämättä onnellinen ja tämä Jumalan ulkoisista olosuhteista riippumaton autuus loistaa ja hehkuu lämpöä ulospäin - näin sinusta tulee "aurinkoinen".

Rakasta Jeesusta, rakasta häntä ristillä, rakasta häntä tabernaakkelissa, rakasta häntä Jumalan tahdossa, niin olet aina onnellinen, ja tämä autuus muuttaa sinut auringoksi muille, jopa auringoksi Jeesukselle, jota tabernaakkelissa ympäröivät välinpitämättömyys, viileys ja pimeys. Eikö tämä olekin ihmeellinen tehtävä?

Ja muista vielä tämä: aurinkoinen sielu on itsessään apostoli - se toteuttaa apostolaattiaan tietämättään ja johdattaa Jumalan luo, koska se sanoo ihmisille sanattomasti kirkkaalla hymyllään, että on hyvä, oikein hyvä, palvella Jumalaa ja että Jumalan palveleminen antaa autuuden ja rauhan, jollaisia maailma ei voi antaa.

XIII PYYNTÖ

Pyhin alttarin sakramentti

       Kalliit lapseni, pyhin sakramentti on elämämme aurinko, se on aarteemme, autuutemme, kaikkemme maan päällä. Sääntökuntalaisen autuus on Jumalan tahto ja pyhin sakramentti. Kun uskollisesti täytät Jumalan tahdon, kuinka suloista sinun onkaan levätä tabernaakkelin edessä! Jeesus saa sinussa nähdä oman tahtonsa täyttyneenä ja sen tähden hän rakastaa sinua, tulee luoksesi ja asettuu asumaan Jumalan tahtoon täydelleen sulautuneeseen sieluusi. Ja tällainen ihminen voi sanoa: "Enää en elä minä, ei minun tahtoni; vaan Jumalan tahto, vaan Kristus elää minussa."

Rakastakaa tabernaakkelissa läsnä olevaa Jeesusta. Olkoon sydämenne aina hänen luonaan, vaikka ruumis onkin työssä ja toimessa. Siellä on tämä Jeesus, jota meidän tulee rakastaa palavasti ja koko sydämestämme. Ja jos emme osaa rakastaa, niin halutkaamme edes rakastaa - rakastaa yhä enemmän!

Olkoon pyhä kommuunio kuin akseli, keskus, jonka ympärillä koko elämänne pyörii. Päivän tärkein hetki on pyhän kommuunion hetki, hetki, jona teidän Jumalanne ja Herranne saapuu jälleen ottamaan haltuunsa köyhän sydämenne. Avautukoon se ammolleen suurta Herraa varten - tyhjänä kaikista maallisista tunteista, haluttomuudesta, kunnianhimosta, maisista murheista ja mietteistä. Vaietkoon teissä kaikki, puhukoon Herra, hallitkoon Herra, olkoon hän kuninkaanne, eläköön teissä hän ja vain hän. Painautukaa Jeesusta vasten kuin Magdalan Maria kerran painautui vasten Hänen jalkojaan, unohtakaa kaikki Jeesuksen läsnäolon autuaallisena hetkenä ja pyytäkää, pyytäkää hartaasti, kestävästi, jopa tungettelevasti: Oi Jeesus, anna minun rakastaa yhä enemmän! Onhan Hän sanonut: "Pyytäkää, niin teille annetaan." Pyytäkää siis, pyytäkää varmoina siitä, että Jeesus kuuntelee teitä.

Vaeltakoon sydämenne ja mielenne pitkin päivää työpaikaltanne uudestaan ja uudestaan tabernaakkelin turviin. Koettakaa tätä, teidän on itse taisteltava itsenne kiinni tähän tapaan ja se on teille mahdollista! Voit sydämin ja sieluin käydä pyhän sakramentin luona, vaikka ruumiisi on jossain kaukana työn ääressä. Ja jos voit, käy pyhän sakramentin luona kerran, toisen kerran, useamminkin - mahdollisuuksien mukaan ja kuuliaisena. Mene Jeesuksen luo kuin lapsi äitinsä luo, kuin murheiden vaivaama ja väsynyt ystävä menee tapaamaan ystäväänsä, jolta tietää saavansa lohdun ja avun. Mene ja sano Jeesuksellesi kaikki, mitä sinulla on sydämelläsi. Sinä et näe häntä, mutta hän on tabernaakkelissa - siihen voit uskoa voimakkaammin kuin omaan olemassaoloosi.

Kun polvillasi tabernaakkelin edessä et tiedä mitä ajatella ja ajatuksesi eivät pysy koossa, nöyrry silloin Herran edessä mahdollisimman syvään: Sinä olet kuin tuo harmaa ja karkea liina, et kykene mihinkään, mutta aseta kurjuutesi hiljaa ja nöyrästi tabernaakkelista lähtevien rakkauden säteiden vaikutukselle alttiiksi - niin Jeesus tekee sinun köyhän sielusi valkeaksi ja kauniiksi niin kuin aurinko liinakankaan.

Ja katso, lapseni, kun joskus suru, huoli ja haluttomuus livahtavat sieluusi haluten sortaa sen maahan, niin erityisesti silloin mene tabernaakkelin luo - siellä on aarteesi! Miten mitkään vaikeudet ja ikävyydet sinua voisivat vahingoittaa? Jeesusta ne eivät voi sinulta ottaa pois. Ja kun sinulla on Jeesus, on sinulla myös taivaan autuus, taivaan valo ja taivas itse! Oi kuinka kaikki maallinen muuttuu sen rinnalla pieneksi!

Ja edelleen, kun olet polvillasi tabernaakkelin edessä ja avaat sydämesi tuolle rakkauden kaipuulle, ole silloin varma, että Jeesus ottaa kaipuusi vastaan, vaikka tuntisitkin itsesi välinpitämättömäksi ja kylmäksi. Hän auttaa vielä sinua saavuttamaan rakkauden, jota palavasti kaipaat ja antaa sinulle heikkoa ja epätäydellistä rakkauttasi vastaan oman jumalallisen sydämensä koko valtavan rakkauden. Ja sinä - pieni, vaivainen maan matonen, epätäydellinen, syntinen - muutut Jeesuksesi, Vapahtajasi ja Jumalasi rakkauden kohteeksi ja voit varmana lausua: Jeesus rakastaa minua!

Kuinka hyvä hän onkaan, meidän Jeesuksemme! Rakastakaa häntä rakkauden Sakramentissa! Hän on aarteenne, eläkää hänelle, tehkää työtä hänelle ja turvautukaa häneen synkkinä hetkinä. Olkoon hän teidän ilonne, rauhanne ja autuutenne lähde - niin täällä, läpi koko sääntökuntaelämänne, kuin myös kerran tuolla ikuisuudessa.
 

XIV PYYNTÖ

Keskittyneisyys - vaikeneminen

        Lapseni, jos haluatte olla lähellä Jumalaa ja Jeesustanne, teidän tulee harjoitella keskittymistä ja uskollista vaitioloa, sikäli kuin se on toimissamme mahdollista. Vaikeneminen on sielun rauha. Olkaa vaiti niin paljon kuin tehtävissänne voitte olla, se mikä on tarpeen sanokaa, mutta älkää turhaan lörpötelkö.

Arvostakaa suurta vaikenemista, valmistautumista pyhään kommuunioon. Pitäkäämme luostarissa mitä tiukimmin kiinni suuresta vaikenemisesta ja jos on tarpeen puhua, tapahtukoon se aivan hiljaa, ettei häirittäisi yhteisön keskittymistä eikä irrotettaisi sitä jumalallisista ajatuksista. Kun päivä ja päivän työt ovat jo päättyneet ja kello kutsuu hiljaisuuteen, silloin alkaa varsinainen elämä Jumalan kanssa. Silloin, jos vain mahdollista, kohota sydämesi taivasta kohti ja astu Jumalan maailmaan. Sinua odottavat Herra Jeesus, pyhin Äiti, Suojelusenkelisi ja suuri joukko sinua rakastavia sieluja. Keskustele näiden ylimaallisten maiden asukkaiden kanssa, pyydä ja kiitä. Usko Jeesuksen rakastavalle sydämelle ja Marian sydämelle huolesi, pelkosi ja toiveesi; iloitse ja hengitä täysin rinnoin tätä iättömyyden henkeä, joka sinut kietoo syleilyynsä. On hyvä vaikka lyhyeksikin aikaa irrottautua maasta, niin kovin hyvä!

Päivän mittaan ulkonainen työ tempaa sinut ehkä usein mukaansa, joudut toisinaan puhumaan paljon enemmän kuin haluaisit ja sinun on vaikea päästä yhteyteen Jumalan kanssa, koska joudut ajattelemaan sinulle uskottua työtehtävää. Pyri silloin siihen, että kuitenkin ajoittain suuntaat sydämesi Herran luo sanoaksesi hänelle rakastavasi häntä, uudistaaksesi sen hyvän tarkoituksen, että kaiken, minkä teet, teet vain miellyttääksesi Jeesustasi, että koko elämäsi ja kaikki työsi on vain ja ainoastaan Jeesusta varten! Tällainen sydämen kohottaminen Jumalan tykö, vaikka vain silloin tällöin, muuttaa työsi rukoukseksi ja maallisen elämäsi yliluonnolliseksi, jumalalliseksi elämäksi.

Älä ajattele, että saavutat heti tällaisen keskittymisen ja yhteyden Jumalaan - oi ei! Se on pitkien vuosien työn takana. Päätä jo aamulla, että päivän mittaan tilanteissa, joissa esimerkiksi siirryt paikasta toiseen mennessäsi työstä toiseen, haluat kääntää sydämesi Jumalan puoleen. Kun teet omantunnon tutkistelua, tarkkaile, oletko täyttänyt päätöksesi ja päätä uudelleen, pyydä armoa päästä yhteyteen Jumalan kanssa. Työskentele masentumatta, vaikka et näkisikään edistysaskelia. Vähitellen, huomaamattasi, pääset tiiviimpään yhteyteen Jumalan kanssa, elämäsi keskittyy yhä enemmän Kristukseen.

Pyri tällaiseen pyhään keskittyneisyyteen; vältä siis turhaa lörpöttelyä ja turhaa uteliaisuutta. Miksi sinun pitäisi tietää kaikesta? Mitä vähemmän tiedät siitä, mitä ympärilläsi tapahtuu, sitä helpompi sinun on pysyä keskittyneenä. Älä myöskään puutu toisten asioihin - sillä tavoin vältät monet levottomuuden aiheet ja voit rauhassa tehdä työtäsi ja rukoilla. "Ni voir, ni etre vue, ignorer et etre ignorée."

Onnellinen se sielu, joka voi elää tällaista elämää! Unohda maailma ja ennen kaikkea itsesi, elä hiljaa yksin Jeesukselle, hänen kanssaan ja hänessä. Tähän pääset - tähän maanpäälliseen paratiisiin - harjoittelemalla kärsivällisesti ja sitkeästi, vaieten ja keskittyen!
 

XV PYYNTÖ

Vilpittömyys ylisisaria kohtaan

       Olkaa varmoja, lapseni, että mitä vilpittömämpiä olette ylisisarillenne, sitä turvallisempaa tietä te kuljette kohti hyvettä.

Kirkko kieltää ylisisaria - mikä oikein onkin - tunkeutumasta väkisin heille uskottujen sisarten sisimpiin salaisuuksiin. Ylisisarten ei pidä pyytämällä, uhkaamalla eikä taivuttelemalla vaatia sisaria avaamaan omaatuntoaan heille. Mutta jokaisella sisarella on täysi oikeus avautua omalle ylisisarelleen, antaa hänen tietää se, mikä on hyvää ja se, mikä on pahaa. Vasta tätä kautta ylisisar voi ohjata häntä, ja tämä ylisisaren ohjaus on sielulle kuin tukipuu heikolle puuntaimelle, joka huojuu mistä tahansa tuulenhenkäyksestä.

Vilpittömyys ei ole hyve vain nuorille, luostarielämää aloitteleville sieluille, vaan myös iäkkäämmille. Hengellisessä elämässä meidän tulee olla kuin lapsia ja lapset tarvitsevat äidin kättä. Älkää sanoko: Minulla on rippi-isä, se riittää minulle. Aivan varmasti hyvä rippi-isä on aarre sielulle, mutta sanon sinulle yhden asian: rippi-isä tuntee sinut ainoastaan rippituolista, joten herää kysymys, esittäydytkö sinä hänelle koko totuudessa. En tarkoita, että haluaisit johtaa häntä harhaan, en suinkaan! Mutta itserakkautesi sokaisee sinut etkä tunne itseäsi yhtä hyvin kuin ylisisaresi; hän näkee heikot puolesi, joita itse et näe. Hän voisi varoittaa sinua monestakin pahasta, muttei voi, koska kartat häntä, et usko häntä, et halua, että hän "puuttuisi" sielunelämääsi. Uskokaa minua, sisareni, usein rippi-isä pitää pyhänä rakkauden uhrina sielua, josta ylisisar joutuu valitettavasti ajattelemaan toisin. Rippi-isä kuulee sanat, ylisisar näkee teot.

Vilpittömyys ei toki perustu siihen, että sinun pitäisi jatkuvasti keskustella ylisisaresi kanssa, kertoa omasta sielustasi ja huolehtia itsestäsi. Ei suinkaan! Minä kutsun vilpittömäksi sellaista sisarta, joka ei tee eikä puhu mitään sellaista, mitä haluaisi omalta ylisisareltansa salata. Hän toimii aina niin, että ylisisar voisi saada tietää kaikesta, mitä hän tekee, puhuu ja jopa ajattelee. Eikä hän milloinkaan salli kenenkään sitoa itseään lupaamaan, ettei "kerro tästä ylisisarelle mitään". Ei ikinä! Ylisisarille voi siis olla hyvinkin vilpitön sellainen sisar, joka keskustelee heidän kanssaan harvoin omasta sielustaan, kun taas sisar, joka keskustelee ylisisarensa suorastaan väsyksiin, voi olla vilpillinen, koska hän puhuu siitä, mitä haluaa sanoa, mutta salaa sen, mitä ei ole miellyttävä paljastaa.

Neuvon teitä, lapseni, tietäköön ylisisaresi aina, mikä on sinun erityinen työstämisen kohteesi - ei sen takia, että hän voisi miettiä sinulle valmiin ratkaisun, sillä se on sinun asiasi, mutta esittele se hänelle. Olkoon hän tietoinen, mitä ominaisuuttasi pääasiassa työstät, niin hän saattaa sinua siinä usein auttaakin. Näytä hänelle silloin tällöin, vaikka kerran kolmessa kuukaudessa, erityistutkistelusi. Se on suuri apu kestävässä työskentelyssä. Pyydä vaikka toisinaan häntä kertomaan sinulle kaikki paha, mitä hän näkee sinussa, ja opastamaan sinua, kuinka toimia, jotta voisit korjata sen mikä sinussa on pahaa.

Pidä kiinni ylisisaresi kädestä. Katso, hän on se tuki, jonka Jumala itse on antanut sinulle. Älä kysy, onko hän vanha vai nuori, enemmän tai vähemmän sympaattinen, vaan muista aina, että hän on vain verho, jonka takaa paljastuu Herra; että hänen kauttaan Herra puhuu sinulle, ohjaa ja johdattaa sinua. Mene siis hänen luokseen lapsen luottamuksella. Ole vilpitön - se on turvallisin tie. Ole - kuten pyhä Jan Berchmans sanoi - "läpinäkyvä kuin vesi ylisisarillesi", niin tulet tietämään, kuinka paljon tällainen vilpittömyys antaa rauhaa ja autuutta, kuinka suuri apu se onkaan voittoosi.

Vilpittömyys on nöyryyttä ja nöyryys on armon, rauhan ja pyhyyden lähde. Luostariin tulemisen ensi hetkestä viimeiseen saakka, vaikka eläisit satavuotiaaksi asti, ole vilpitön kuin lapsi ylisisariasi kohtaan. Älköön ylpeys koskaan syöskö sinua tältä varmalta tieltä!
 

XVI PYYNTÖ

Into sielujen pelastamiseen

      Jeesuksen kuolemantuskassa olevan sydämen ursuliinisisaren tulee kallistaa korvansa tälle ristillä kuolevan Herran suusta tulevalle kivuliaalle valitukselle: "Minun on jano." Tämän huudon tuo sydän voihkaisee täyttyessään kivusta nähdessään, kuinka pieni on se ihmisjoukko, joka tahtoo hyötyä armosta, jonka hän, Jeesuksemme, kärsimyksellään ja kuolemallaan on meille ja koko ihmiskunnalle ansainnut.

Jeesuksen on jano ja tämä jano on niin pohjaton, että hän, joka ei koskaan valittanut mistään, ei jotenkin voi pidättää tätä valitusta sisällään. Hän janoaa omakseen ihmisiä - ihmisiä, jotka häntä rakastaisivat ja joille hän heidän rakkauttaan vastaan voisi vuodattaa armon aarteet ja johtaa heidät ikuiseen autuuteen, taivaaseen, johon hän tahtoo valmistaa heille paikat.

Lapseni, kyteköön teidän sydämissänne lakkaamatta rakkauden pyhä tuli ihmisiä kohtaan. Ihmisten pelastaminen, sielujen johdattaminen Jeesuksen luo ja Jeesuksen sydämen ehtymättömän hyvyyden tuntemaan opettaminen heille on ihanne, jolle meidän tulee omistautua. Koska hurskas pappi voi saada aikaan eniten sielujen hyväksi, rukoilkaa pappiskutsumusten puolesta, että Herra Jumala lähettäisi työntekijöitä viinitarhaansa. Älkää säästäkö uhrauksia tähän tarkoitukseen; uhratkaa oma tahtonne, kunnianhimonne ja laiskuutenne. Älkää säästäkö uhrauksia pappiskutsumustemme in spe puolesta.

Kuinka paljon armoa voikaan anoa papeille hiljainen, maailmalta kätketty ja vähäarvoiselle työlle varjossa omistautunut ihminen, joka tekee työtä ja kestää vaieten elämän pienet ristit ja kaikella tällä - työllään, väsymyksellään, omistautumisellaan ja uhrillaan - huutaa Herraa antamaan armonsa papeille! Kerran viimeisellä tuomiolla saat nähdä tämän hiljaisen ja maailmalle tuntemattoman ihmisten hyväksi tehdyn työn hedelmät, tämän oman itsensä pyhittämisen pappien armoksi ja pyhitykseksi. Katsokaa, lapseni, kuinka ihmeellinen tuo ihanne onkaan! Ja kun edessämme on suuri ihanne, niin työmmekin on helpompaa ja olemme halukkaammin valmiita siihen, mitä vastaan luontomme haraa.

Olin ensi kertaa pyhän isän Pius XI:n luona, kun hän vielä oli paavin nuntiuksena Varsovassa, ja silloin hän kiinnitti huomioni siihen, että Herra Jeesus ei niin painokkaasti käske meiltä rukoilemasta minkään muun puolesta, kuin että saisimme hyviä pappeja. Ja kun ensi kertaa olin polvillani pyhän isän Pius X:n, sisarkuntamme isän, haudalla, toi tuntematon ranskatar minulle sen rukouksen kutsumusten puolesta, jonka lausumme joka päivä. Eikö tämä ole meille selvä osoitus Jumalan tahdosta? Eikö Herra Jeesus ilmoitakin meille sijaistensa kautta pyhän tahtonsa, jotta me erityisellä tavalla rukoilisimme Kirkolle hyviä pappeja?

Siis rohkeasti, rakkaimmat lapseni, rohkeasti toimeen! Sinun tulee olla polttouhri, joka palaa hiljaa, mutta lakkaamatta; olit sitten työssä, rukoilemassa tai kärsimässä, pala lakkaamatta uhrina tuottaaksesi armoa papeille. Jokainen risti kevenee, jokainen kipu lievittyy, jokainen uhraus tulee mieluisammaksi, jos sen valaisee ajatus: Jeesus, ota tämä vastaan pyyntöuhrina, joka huutaa taivasta kohti: Herra, anna meille hyviä, pyhiä pappeja!

Kunnioittakaa pappeja, älkää koskaan puhuko heistä pahaa, edes silloin, kun he toimivat väärin, ellei sitten todellinen tarve teitä siihen pakota. Älkää puhuko keskenänne papeista älkääkä rippi-isistä, vaan kantakaa heidät Herran Jeesuksen eteen entistäkin uutterammin. Pyytäkää palavasti anteeksi Jumalalta pappien valitettavasti joskus aiheuttamaa pahennusta, pyrkikää lohduttamaan kuolemantuskassa olevan Jeesuksen sydäntä, joka kipeimmin tuntee hänen kuninkaallisen papiston arvoon korottamiensa sielujen repimät haavat.

Sisareni, lapseni, älkää hautautuko omiin usein luuloteltuihin kärsimyksiinne, niihin teidän useimmiten pieniin risteihinne, jotka itserakkaus suurentaa niin, että ne estävät teitä näkemästä Jeesuksen kuolemantuskaista Sydäntä, joka on vaipunut murheeseen omien palvelijoittensa uskottomuuden vuoksi.

Jumalallisista asioista jumalallisinta on tehdä yhteistyötä ihmisten pelastamiseksi. Luulen, että vielä jumalallisempaa on tehdä yhteistyötä pappien sielujen pyhittämiseksi ja pappiskutsumusten määrän lisäämiseksi. Ryhtykää siis tähän erittäin tärkeään työhön omistautuen ja rakastaen älkääkä väsykö siihen. Älkää masentuko, vaikka ette oman työnne hedelmiä täällä maan päällä milloinkaan näkisikään. Sitä parempi! Kerätköön Herra Jeesus itse omistautumisenne hedelmät ja ikuisuudessa sinä sisarparka, joka kuvittelit olevasi Herrasi hyödytön palvelija, saat nähdä työsi hedelmät, joista Jeesuksesi maksaa sinulle rakkaudella. Saat iloita nähdessäsi ne sielut, joille töin, uhrauksin ja omistautuen anoit armon ja valon pappissäädyn pyhien velvollisuuksien yhä uskollisemmaksi täyttämiseksi. 
 

XVII PYYNTÖ

Rakkaus ja arvostus kaikkia sääntökuntia kohtaan

      Sääntökuntia moititaan usein keskinäisistä riidoista. Se herättää pahennusta maallikoiden keskuudessa ja saattaa sääntökunnat huonoon valoon. Ei ole minun asiani pohtia tässä, mikä on syynä näihin väärinkäsityksiin. Usein käy niin, että molemmilla osapuolilla on hyvän tahdon ohella aivan liikaa intoa, joka pelkää - näin siitä tuntuu - toimiensa ja työnsä päälle lankeavaa varjoa. Unohdetaan, että Jumalan puolesta on tehtävä niin paljon työtä maailman valtaisan Jumalan vastaisen työn peittämiseksi, että vielä sata kertaa enemmän sääntökuntia voi tehdä työtä haittaamatta toinen toistaan.

Lapseni, haluaisin, että sydämenne olisi avoin kaikille sääntökunnille. Niissä kaikissahan on Jumalalle pyhitettyjä ihmisiä, jotka ovat omistautuneet rukoilemaan, tekemään uhrauksia ja työtä Jumalalle. Kuinka heitä voi olla rakastamatta ja kunnioittamatta?

Pysyköön kateuden varjo teistä kaukana nähdessänne toisen sääntökunnan menestyvän. Heidän menestyksensä on Jumalan asian menestystä. Emmekö me toivo juuri tätä? Emme toivo työllemme menestystä siksi, että se on meidän, niin kuin emme tee työtäkään itsellemme, vaan Jeesukselle. Toivomme siis menestystä töillemme, koska ne ovat Jeesuksen töitä - samalla tavalla meidän tulee toivoa Jeesuksen työlle menestystä toisissakin sääntökunnissa. Meidän tulee rakastaa ja kunnioittaa Jeesusta meidän sisarkuntamme sisarissa - he ovat meitä lähinnä, se on totta - mutta jos Jeesus tuo lähellemme toisten sääntökuntien sisaria, niin samalla tavoin tulee meidän heissä rakastaa ja kunnioittaa Herraa Jeesusta.

Muuten, pitäkäämme tämä tarkoin mielessämme: nöyryyden tulee olla sisarkuntamme perushyve. Sisarkunta on tarkoitettu pienille ja köyhille. Sääntökuntapukumme on köyhä ja vaatimaton [ja Konstituutiomme asettavat meille velvollisuuden antaa etusija sääntökuntahunnulle]; halutkaamme siis pitää itseämme alimpina, viimeisinä ja heikoimpina kaikista sääntökunnista. Se on erityisesti hyväksi sellaisille pienille sieluille kuin me. Älkäämme olko kateellisia toisille, kun Jumala uskoo heille tärkeämpiä ja suurempia tehtäviä. Nöyrtykäämme suuressa kurjuudessamme ja iloitkaamme, että Herra Jeesus haluaa meitä käyttää edes vähäarvoisiin ja pieniin töihin. Edes sitä emme ansaitse. Viimeinen sija on meille turvallisin, pysykäämme siinä rakkaudesta ja rakkaudessa, lapseni rakkaimpani.

Älkää koskaan panetelko toista sääntökuntaa, pikemminkin, jos se on mahdollista, peitelkää näiden yhteisöjen huonoja puolia. Sanokaa mitä vain hyvää voitte niistä sanoa, tukekaa ja auttakaa niitä, jos ne sitä tarvitsevat, omistautukaa niille niin paljon kuin voitte. Mitä te teette Herralle Jeesukselle omistautuneille ihmisille, Hänen omaisuudelleen, sen te teette itselleen Jeesukselle.

Rakastakaa eniten omaa sisarkuntaanne, koska Jeesus on sen erityisesti teitä varten tarkoittanut. Sille teidän tulee pyhittää itsenne, sen tulee olla teidän perheenne ja osoittaa teille tie taivaaseen. Köyhyytensä ja työnsä kautta se haluaa johtaa teidät pyhään nöyryyteen. Rakastakaa sitä kuin kiltti lapsi parhainta äitiään, mutta älköön tämä estäkö teitä rakastamasta muita sääntökuntia.

Sisarkuntamme on meidän äitimme, kun taas toiset sääntökunnat ja luostariyhteisöt ovat veljiämme ja sisariamme, sisaruksiamme. Ilahduttaakseen parhainta äitiään kiltit lapset rakastavat toisiaan ja elävät sovussa ja rakkaudessa. Niin myös me ollaksemme iloksi äidillemme, sisarkunnallemme, eläkäämme rakkaudessa ja sovussa sisarustemme kanssa, veljiemme ja sisartemme kanssa, toisten luostariyhteisöjen ja sääntökuntien kanssa. Iloitkaamme niiden menestyksestä, niiden pyhyydestä, niiden maineesta, murehtikaamme niiden huolia, tukekaamme ja auttakaamme niitä missä vain voimme. Se tuo yllemme Jumalan siunauksen ja armon, se on meille todistuksena, ettemme oikeastaan etsi itseämme vaan Jumalan kunniaa, pyhän kirkon hyötyä ja sielujen pelastusta.
 

VIIMEINEN PYYNTÖ

Kestävyys loppuun asti

      "Joka kestää loppuun asti, pelastuu," sanoo Herra Jeesus. Tämä on tärkein asia sisäisessä elämässä: kestävyys. Monet aloittavat erittäin palavasti ja hurskaasti, pyrkivät korkeimpiin ihanteisiin, ja kun eivät heti onnistu, tulevat haluttomiksi ja jättävät työnsä vedoten siihen tekosyyhyn, etteivät he kuitenkaan mitään saavuttaisi ja siksi ei kannata työskennellä. Voi sieluparkoja! Laiskuus ja ylpeys tarjoavat heille tuollaisia syitä luopumiseen, mukavia tekosyitä antaa periksi.

Muistakaa, lapseni, että elämämme on taistelua, taistelua aina kuolemaan saakka. Vaikka sotilas alussa joutuisikin perääntymään ja näyttäisi taistelevan tuloksetta, niin jos hän edes viime hetkellä kukistaa vihollisen ja aiheuttaa tälle kuoleman, niin hän on voittaja ja ansaitsee kunnian ja palkkion. Koskaan ei voi sanoa, ettei taistelu kannata. Taistelussa kestäminen on Jumalalle otollista.

Ei olisi vaikeaa tulla pyhäksi, jos kaikki lyhytaikaiset pyrkimykset tuottaisivat heti lopullisen voiton. Herraa Jumalaa miellyttää nimenomaan sellainen kestävyys, joka ei peräänny pitkänkään taistelun edessä ja joka joka päivä aloittaa uudelleen ja odottaa rauhallisesti ja luottavaisesti, kunnes Jumala antaa voiton. Uskokaa muuten minua, nöyryys voisi joutua alttiiksi suurille kiusauksille, jos me lähes tulkoon ponnistelematta, taistelematta ja nopeasti saisimme hyveet osaksemme. Myönnän, että on raskasta koko ajan haluta ja silti kaiken aikaa langeta samoihin virheisiin. Mutta uskokaa sekin, että Jumalaa usein miellyttää enemmän sitkeä, vaikkakin vaivalloinen taistelu, kuin helppo hetkellinen voitto.

Pysykää siis vahvoina, lapseni, vahvoina päätöksissänne, vahvoina hyveen harjoittamisessa, vahvoina hurskaissa harjoituksissa, vahvoina pienissä uhreissa.

Pyhältä Jan Berchmansilta kysyttiin, kuinka voi olla mieliksi pyhälle Äidille. Hän vastasi: "Vähäisimmälläkin hyveen tai hurskauden harjoittamisella, kunhan se tehdään kestävästi."

Kuinka usein sattuukaan, että sielu innokkuuden hetkinä tekee mitä parhaimpia päätöksiä ja toteuttaa niitä sitten muutaman päivän ajan, mutta sitten into sammuu, päätökset unohtuvat ja kahden, kolmen viikon päästä kaikki on vaipunut unholaan. Tai se päättää harjoittaa jotain hyvettä, esimerkiksi usein toistuvin hyvin tarkoituksin, ja yrittää usean päivän ajan - onnistumatta, edistystä näkemättä, ja jättää kaiken: En kuitenkaan pysty, ei kannata vaivautua! Kannattaa, lapsoseni, kannattaa! Juuri se, että näet vaivaa ilman lohtua, ilman haluttua tulosta, se miellyttää Jumalan sydäntä. Mitä pidempään pyydät, sitä suuremmalla mitalla sinulle annetaan.

Yhdestä asiasta haluan erityisesti huomauttaa, rakas lapseni: kestävyyden puutteesta rukouksissamme, erityisesti kun on kyse hengellisistä lahjoista. Me tarvitsemme kovin paljon armoa pyhyyden saavuttamiseksi, mutta pyydämmekö me edes tätä yhtä kestävästi ja taukoamatta? Usein sattuu, että rukoilemme hetkellisen mielialan mukaan: kerran rukouksen henkeä, kerran Jumalan rakkautta, kerran uskoa - mitä milloinkin haluamme, ja sitten taas emme lainkaan pyydä lahjoja itsellemme; on maallisia asioita, jotka koskettavat meitä lähemmin. Kunpa tekisimme itsellemme selväksi käsityksemme siitä, mitä hyvettä erityisesti tarvitsemme, mihin erityisesti pyrimme ja mitä erityisesti rukoilemme, kunpa tämä pyrkimyksemme ja rukouksemme olisi kestävä - pitkien vuosienkin ajan pyrkisimme kiivaasti ja jatkuvasti taivaaseen pyytääksemme yhtä ja samaa asiaa - niin aivan varmasti näiden kestävyyden vuosien jälkeen Jumala antaisi meille hyvin runsain mitoin sen, mitä häneltä olemme pyytäneet. Mutta meillä ei ole tätä kestävyyttä ja siksi emme myöskään saa, mitä pyydämme. Meidän kestävyyden puutteemme aiheuttaa sen, ettemme itsekään oikeastaan tiedä, mitä pyydämme: yhden kerran yhtä, toisen kerran jotain muuta - emme mitään varmaa.

Olkaa kestäviä, lapseni, sillä kestävyydellä te saavutatte varmasti voiton. Älkää koskaan, älkää ikinä vaipuko masennukseen. On aivan sama, vaikka kaatuisit joka päivä ja sata kertaa - kunhan sata kertaa nouset ylös ja jatkat matkaasi halukkaasti ja luottaen. Aloita joka päivä uudestaan. Ei sinun tarvitse nähdä edistyväsi, kunhan tiedät, että tahtosi on hyvä - se riittäköön sinulle!

Kulje eteenpäin taivasta kohti hyvää tahtoen, luottaen ja kestäen! Kestävyydellä saat varmasti omaksesi Jumalan sydämen.
 

VIIMEISET SANANI RAKKAILLE LAPSILLENI

Tämä työ, nämä pyyntöni teille, kalliit lapseni, on saatettu loppuun. Haluaisin yhä vielä jatkuvasti pyytää teitä, lapseni: pyrkikää ennen muuta pyhyyteen. Luostariin liittymisenne tavoite ja Jumalan tahto on teidän pyhityksenne.

Olkaa pyhiä, niin Jumalan siunaus on lepäävä sisarkuntamme yllä. Olkaa pyhiä, niin saatte helposti kohotettua mielenne Jumalan luo. Olkaa pyhiä, niin Jumalan autuus asettuu asumaan teihin. Olkaa pyhiä, niin olette lohtuna Jeesuksen kuolemantuskaiselle sydämelle. Olkaa pyhiä!

Minkä ilon vallassa katselenkaan taivaasta ahkerasti täydellisyyteen pyrkiviä lapsiani! Tavoitelkaa ennen kaikkea "Jumalan valtakuntaa ja Hänen vanhurskasta tahtoaan".

Vielä kerran pyydän teitä hartaasti, lapseni, eläkää ykseydessä ja sovussa, sydämellisessä rakkaudessa, olkaa - kuin ensimmäiset kristityt - yksi sydän ja yksi sielu. Missä ei ole ykseyttä ja sopua, ei voi olla Jumalan siunausta, siellä ei ole puhettakaan pyhyydestä!

Olkaa nöyriä, niin osaatte säilyttää pyhän rakkauden, jumalallisen ykseyden ja sovun. On parempi antaa periksi, on parempi - vaikka pienin ulkoisin vaurioinkin - antaa paremmankin mielipiteensä väistyä toisten vähemmän hyödyllisten mielipiteiden edestä, kunhan vain sisarellinen rakkaus ei haavoitu.

Jos haluatte työnne kehittyvän edelleen - eläkää rakkaudessa ja sovussa. Jos haluatte olla pyhiä - eläkää rakkaudessa ja sovussa. Jos haluatte tuoda sieluja Jumalan luo - eläkää rakkaudessa ja sovussa. Mikään ei puhu ihmissydämille sisarkunnan puolesta niin kuin se, kun he näkevät sääntökuntalaiset liittyneitä toisiinsa sydämellisen sisarellisen rakkauden sitein. Pyrkikää siihen, että sisartenne olisi hyvä olla kanssanne, täyttäkää halukkaasti heidän tahtonsa, jos se sopii yhteen teidän velvollisuuksienne kanssa. Uhratkaa mielellänne oma mukavuutenne heidän mukavuudelleen, niin Jumala ja hänen siunauksensa on oleva kanssanne.

Luulen, että itkisin taivaassa, jos minun pitäisi nähdä lapseni jakautuneina keskenään taisteleviin ja riiteleviin ryhmittymiin. On parempi sisarkuntamme lakata olemasta kuin päätyä kahtiajakoon ja epäsopuun. Jumala meitä siltä varjelkoon!

Ja nyt vielä hyvästelen teidät, lapseni. Pyydän teitä, jos te minua rakastatte, osoittamaan rakkautenne, arvostuksenne ja kuuliaisuutenne sille, joka valitaan (mikäli kuolema kohtaa minut johtavan ylisisaren asemassa ollessani) minun seuraajakseni. Helpottakaa aina ja alituiseen oman ylisisarenne elämää, älkää sitä vaikeuttako, tätä pyydän teiltä erityisen palavasti!

Jumala olkoon teidän kanssanne - rukoilkaa minun kurjan, syntisen sieluni puolesta, älkää unohtako vanhaa äitiänne, joka on aina rakastava teitä, rukoileva teidän puolestanne ja siunaava lapsiaan Isän + ja Pojan + ja Pyhän Hengen nimeen! Aamen

28.X. 924 Pyhän Olavin luostari