Vuonna 1920 Pietarin ursuliiniyhteisö palasi vapaaseen Puolaan ja asettui Pniewyyn lähelle Poznania. Pian sen jälkeen sisaret saivat Pyhältä Istuimelta luvan muodostua Kuolemantuskaisen Jeesuksen Sydämen Ursuliinisisariksi, joiden tehtävänä on elää ursuliinista spiritualiteettia ja toteuttaa kasvatustyötä evankelioinnin etuoikeutettuna välineenä etsien samalla uusiin, erityisesti köyhimpien, tarpeisiin vastaavia työmuotoja. Sisarkunta kehittyi nopeasti. Puolaan ja itäisille rajamaille perustettiin taloja ja toimipaikkoja, vuonna 1928 myös Italiaan ja 1930 Ranskaan.

Äiti Ursula kasvatti sisaria rakastamaan Jumalaa yli kaiken, toivoen heidän elävän yksinkertaisesti, nöyrinä, alttiina ja kekseliäinä palvelemaan muita, erityisesti lapsia ja nuoria. Hymyä, hyväntuulisuutta ja hyvyyttä hän piti erityisen uskottavana todistuksena suhteesta Kristukseen. Hän oli täynnä palavaa rakkautta Jeesusta Kristusta kohtaan ja tuo rakkaus salli hänen rakastaa jokaista ihmistä tämän uskonnosta, mielipiteistä ja asemasta riippumatta. Kun hän kuoli Roomassa 29.5.1939, ihmiset sanoivat pyhän kuolleen…

Johannes Paavali II julisti äiti Ursulan autuaaksi Poznanissa 20.6.1983. Vuonna 1989 autuaan Ursulan turmeltumaton ruumis siirrettiin Roomasta Pniewyyn ja asetettiin sisarkunnan päätalon kappeliin.

     Ignacy Hilary Ledóchowski (1789 – 1870), ansioitui Napoleonin kampanjassa (palkittu Kunnialegioonan ristillä); osallistui myös marraskuun kansannousuun, jonka jälkeen hän Siperiaan karkotuksen välttääkseen joutui perheineen muuttamaan Itävaltaan; palattuaan isänmaahansa hän elämänsä loppupuolella asettui Klimontówin dominikaaniluostariin (isoisä).

      Kardinaali Mieczyslaw Ledóchowski (1822 – 1902), Gnieznon ja Poznanin arkkipiispa, Puolan priimas; Kulturkampfin aikana vankeudessa esiintymisestään Kirkon ja puolan kielen oikeuksien puolesta; kardinaalina hän hoiti Roomassa uskon levittämisen kongregaation prefektin tehtäviä (setä).

            Josefina (1831 – 1909) oli peräisin Salis-Zizersin vanhasta sveitsiläisestä ritarisuvusta, josta on noussut sankarillisia sotilaita ja valtiomiehiä ja joka säilyi uskollisena katoliselle Kirkolle; Josefinan isä kreivi Rudolf oli hovimestari keisarin hovissa.
 

Julian (Ursulan) veli Wlodzimierz (1866 – 1942), myöhemmin jesuiittakenraali

Julian (Ursulan) nuorin veli Ignacy (1871 – 1945), Puolan armeijan kenraali; kuoli Doran keskitysleirissä Nordhausenin lähellä.

Hän työskentelee opettajana ja kasvattajana sisarten pitämässä koulussa nuorison arvostamana ja rakastamana. Hän täydentää pedagogisia valmiuksiaan. Hän opiskelee maalaustaidetta ja koristelee luostaria seinämaalauksin sekä tauluin. Vuonna 1904 yhteisö valitsee hänet Krakovan luostarin ylisisareksi. Tuona aikana hänen ponnistelujensa ansiosta luostarin yhteyteen nousee ensimmäinen Krakovan oppilaitosten naisopiseklijoille tarkoitettu asuntola ja Puolan ensimmäinen akateemisten naisten Mariaaninen sodaliteetti. Äiti Ursula matkustaa Roomaan luostarin Konstituution muutosta koskevissa asioissa ja pääsee pyhän Isä Pius X vastaanotolle.

18.8.1886  JULIA LEDÓCHOWSKA liittyy ursuliinien luostariin Krakovassa
 

Vuonna 1907 äiti Ursula ja kaksi sisarta lähtevät Krakovasta ryhtyäkseen puolalaisen pyhän Katariinan kymnaasin johtokunnan kutsusta pitämään asuntolaa oppilaille. Hän aloittaa tiensä tuntemattomaan…

Sisaret elävät salassa, koska sääntökuntaelämä on Venäjän keisarikunnassa kielletty. He hoitavat asuntolaa. Äiti Ursula löytää nopeasti tien tyttöjen sydämiin ja ajatuksiin. Hän opiskelee venäjää ja suorittaa valtiollisen kielitutkinnon. Samaan aikaan hän pyrkii syventämään suhteitaan paikalliseen katoliseen yhteisöön. Hän suunnittelee myös lähetystyön muotoja venäläisten keskuudessa. Sisaryhteisö kasvaa. Vuonna 1908 Krakovan luostarin pienestä erillisosastosta tulee autonominen ursuliinitalo novisiaatteineen ja äiti Ursulasta sen ylisisar.

Talo Suomenlahden rannalla

Karjalaan, joka tuohon aikaan kuului Venäjälle, äiti Ursula perustaa vuonna 1910 aikansa uusimpia pedagogisia ajatuksia toteuttavan tyttökoulun asuntoloineen. Siitä tulee Pietarin ursuliiniyhteisön ensimmäinen työkohde. Talo, jota kutsutaan Merentähdeksi, sijaitsee lähes hiekkarannalla, kauniissa metsässä, ja tarjoaa mahdollisuudet rauhalliseen opiskeluun ja lepoon. Osa sisarista, äiti Ursula heidän mukanaan, jatkaa työtä Pietarissa. Täällä Merentähdessäkin hän "Kristuksen rakkauden innoittamana" solmii nopeasti kontakteja paikalliseen protestanttiväestöön ja katolisesta kappelista tulee rukouksen paikka myös suomalaisille, heidän omalla kielellään.

Vuonna 1914 syttyy ensimmäinen maailmansota. Itävallan kansalaisena äiti Ursulan on lähdettävä Venäjän alueelta. Hän matkustaa Tukholmaan ollakseen mahdollisimman lähellä yhteisöään.

Äiti Ursulalla on paljon yhteyksiä ruotsalaiseen ja tanskalaiseen yhteiskuntaan. Sisarten talosta tulee myös emigranttien sekä puolalaisten eri suuntauksia edustavien poliitikkojen ja valtiomiesten kohtauspaikka. Hän aloittaa yhteistyön Sienkiewiczin perustaman Puolan Sotauhrien Avustuskomitean kanssa ja kiertää Pohjolaa luennoimassa keräten näin rahaa komitealle. Hän opettelee pohjoismaisia kieliä saadakseen sanomansa paremmin perille. Hänen luentonsa Puolan historiasta ja kulttuurista sekä kansan oikeudesta itsenäisyyteen muovaavat pohjoismaisten yhteiskuntien herkkyyttä vapautensa saavuttamisen kynnyksellä olevan kansan asialle.

"Kun kaksi vuotta sitten puhuin täällä ruotsia, monikaan ei halunnut tulla, koska he pelkäsivät, etteivät ymmärtäisi minua. Mutta nyt, kun huoleni aiheena on tuhansien puolalaislasten kohtalo, ihmisten on ymmärrettävä minua. Siksi päätin kaksi kuukautta sitten opetella tanskan kielen ja siinä tarkoituksessa istuin lapsen lailla koulunpenkkiin…"

Äiti Ursula, luento Kööpenhaminassa 1917

Äiti Ursula sekä noin 40-henkinen sisarista ja orpolapsista koostuva yhteisö palaavat Puolaan elokuussa 1920. Alkaa uusi vaihe yhteisön elämässä.

Apostolinen Istuin antaa luvan Pietarin luostarin muuttamiseksi Kuolemantuskassa olevan Jeesuksen sydämen ursuliinisisarten apostoliseksi sääntökunnaksi.